Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
Mar ne kliče modrost? In razumevanje [ne] dviguje svojega glasu?
2 Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
Stoji na vrhu visokih krajev, ob poti, na krajih steza.
3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
Kliče pri velikih vratih, pri mestnem vhodu, pri vstopanju, pri vratih.
4 Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
Vam, oh možje, kličem in moj glas je k človeškim sinovom.
5 Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
Oh vi preprosti, razumite modrost, in vi bedaki, bodite razumevajočega srca.
6 Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
Poslušajte, kajti govorila bom o odličnih stvareh in odpiranje mojih ustnic bodo prave stvari.
7 Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
Kajti moja usta bodo govorila resnico, zlobnost pa je mojim ustnicam ogabnost.
8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
Vse besede mojih ust so v pravičnosti, v njih ni ničesar kljubovalnega ali sprevrženega.
9 Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
So čisto preproste tistemu, ki razume in pravilne tem, ki najdejo spoznanje.
10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
Sprejmite moje poučevanje in ne srebra in spoznanje raje kakor izbrano zlato.
11 Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
Kajti modrost je boljša kakor rubini in vse stvari, ki se lahko želijo, se ne morejo primerjati k njej.
12 Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
Jaz, modrost, prebivam z razumnostjo, odkrivam spoznanje razumnih domiselnosti.
13 Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
Gospodov strah je sovražiti zlo. Ponos, aroganco, zlobno pot in kljubovalna usta sovražim.
14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
Nasvet je moj in zdrava modrost. Jaz sem razumevanje, jaz imam moč.
15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
Po meni kraljujejo kralji in princi odrejajo pravico.
16 Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
Po meni vladajo princi in plemiči, celó vsi zemeljski sodniki.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
Ljubim tiste, ki me ljubijo in tisti, ki me iščejo zgodaj, me bodo našli.
18 Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
Bogastva in čast sta z menoj; da, trajna bogastva in pravičnost.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
Moj sad je boljši kakor zlato; da, kakor čisto zlato in moje poplačilo kakor izbrano srebro.
20 Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
Vodim po poti pravičnosti, po sredi stezá sodbe,
21 Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
da lahko povzročim tistim, ki me ljubijo, da podedujejo imetje in jaz bom napolnila njihove zaklade.
22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
Gospod me je imel v lasti od začetka svoje poti, pred svojimi deli od davnine.
23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
Bila sem postavljena od večnosti, od začetka ali preden je bila zemlja.
24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
Ko tam ni bilo globin, sem bila rojena, ko tam ni bilo studencev, obilnih z vodo.
25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
Preden so bile gore nameščene, pred hribi sem bila rojena,
26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
medtem ko še ni naredil zemlje niti polj niti najvišjega dela iz prahu sveta.
27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
Ko je pripravljal nebo, sem bila tam, ko je postavil obod na obličju globine,
28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
ko je zgoraj osnoval oblake, ko je utrdil studence globin,
29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
ko je morju dal svoj odlok, da vode ne bodo prekoračile njegove zapovedi, ko je določil temelje zemlje,
30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
tedaj sem bila poleg njega, kakor nekdo vzgojen z njim in dnevno sem bila njegovo veselje, vedno radostna pred njim,
31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
radostna na naseljivem delu njegovega zemeljskega [kroga] in moja veselja so bila s človeškimi sinovi.
32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
Zdaj mi torej prisluhnite, oh vi otroci, kajti blagoslovljeni so tisti, ki se drže mojih poti.
33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
Poslušajte poučevanje, bodite modri in tega ne zavrnite.
34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
Blagoslovljen je človek, ki me posluša, ki dnevno bedi pri mojih velikih vratih, ki čaka pri podbojih mojih vrat.
35 Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
Kajti kdor me najde, najde življenje in dosegel bo naklonjenost od Gospoda.
36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
Toda kdor zoper mene greši, škodi svoji lastni duši. Vsi tisti, ki me sovražijo, ljubijo smrt.
