Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
[Numquid non sapientia clamitat, et prudentia dat vocem suam?
2 Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
In summis excelsisque verticibus supra viam, in mediis semitis stans,
3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
juxta portas civitatis, in ipsis foribus loquitur, dicens:
4 Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
O viri, ad vos clamito, et vox mea ad filios hominum.
5 Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
Intelligite, parvuli, astutiam, et insipientes, animadvertite.
6 Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
Audite, quoniam de rebus magnis locutura sum, et aperientur labia mea ut recta prædicent.
7 Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
Veritatem meditabitur guttur meum, et labia mea detestabuntur impium.
8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
Justi sunt omnes sermones mei: non est in eis pravum quid, neque perversum;
9 Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
recti sunt intelligentibus, et æqui invenientibus scientiam.
10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
Accipite disciplinam meam, et non pecuniam; doctrinam magis quam aurum eligite:
11 Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
melior est enim sapientia cunctis pretiosissimis, et omne desiderabile ei non potest comparari.]
12 Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
[Ego sapientia, habito in consilio, et eruditis intersum cogitationibus.
13 Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
Timor Domini odit malum: arrogantiam, et superbiam, et viam pravam, et os bilingue, detestor.
14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
Meum est consilium et æquitas; mea est prudentia, mea est fortitudo.
15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
Per me reges regnant, et legum conditores justa decernunt;
16 Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
per me principes imperant, et potentes decernunt justitiam.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
Ego diligentes me diligo, et qui mane vigilant ad me, invenient me.
18 Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
Mecum sunt divitiæ et gloria, opes superbæ et justitia.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
Melior est enim fructus meus auro et lapide pretioso, et genimina me argento electo.
20 Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
In viis justitiæ ambulo, in medio semitarum judicii:
21 Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
ut ditem diligentes me, et thesauros eorum repleam.]
22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
[Dominus possedit me in initio viarum suarum antequam quidquam faceret a principio.
23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
Ab æterno ordinata sum, et ex antiquis antequam terra fieret.
24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
Nondum erant abyssi, et ego jam concepta eram: necdum fontes aquarum eruperant,
25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
necdum montes gravi mole constiterant: ante colles ego parturiebar.
26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
Adhuc terram non fecerat, et flumina, et cardines orbis terræ.
27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
Quando præparabat cælos, aderam; quando certa lege et gyro vallabat abyssos;
28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
quando æthera firmabat sursum, et librabat fontes aquarum;
29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
quando circumdabat mari terminum suum, et legem ponebat aquis, ne transirent fines suos; quando appendebat fundamenta terræ:
30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
cum eo eram, cuncta componens. Et delectabar per singulos dies, ludens coram eo omni tempore,
31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
ludens in orbe terrarum; et deliciæ meæ esse cum filiis hominum.
32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
Nunc ergo, filii, audite me: beati qui custodiunt vias meas.
33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
Audite disciplinam, et estote sapientes, et nolite abjicere eam.
34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
Beatus homo qui audit me, et qui vigilat ad fores meas quotidie, et observat ad postes ostii mei.
35 Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
Qui me invenerit, inveniet vitam, et hauriet salutem a Domino.
36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
Qui autem in me peccaverit, lædet animam suam; omnes qui me oderunt diligunt mortem.]
