Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
Èske sajès pa rele? Èske bon konprann pa leve vwa li?
2 Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
Anlè wotè akote chemen yo, akote kafou wout yo; la li pran pozisyon li.
3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
Akote pòtay yo, nan ouvèti vil la, nan antre pòtay yo, li kriye fò:
4 Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
Vè nou menm, O mesye yo, mwen rele! Konsa, vwa m se pou fis a lòm yo.
5 Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
O moun ensanse yo, vin aprann pridans! Moun fou yo, vin konprann sajès!
6 Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
Koute mwen, paske mwen va pale gwo bagay. Lè lèv mwen louvri, y ap devwale bagay ki kòrèk.
7 Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
Paske bouch mwen va eksprime verite; epi mechanste vin abominab a lèv mwen.
8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
Tout pawòl a bouch mwen yo dwat; nanpwen anyen kwochi oswa pèvès ladann yo.
9 Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
Yo byen dwat pou sila ki konprann nan, e kòrèk pou sila ki jwenn konesans lan.
10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
Pran konsèy mwen olye ajan, e konesans olye pi chwa nan lò pi.
11 Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
Paske, sajès pi bon ke bijou; epi tout pi bèl bagay yo p ap kab konpare avè l.
12 Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
Mwen se sajès. Mwen rete avèk bon konprann. Konsa, mwen fè jwenn konesans ak bon sans.
13 Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
Lakrent SENYÈ a se pou rayi mal, ansanm ak ògèy, awogans, ak yon bouch pevès.
14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
Konsèy ak bon sajès se pou mwen. Entèlijans se non mwen. Pouvwa se pa m.
15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
Akoz mwen, wa yo vin renye; e gouvènè yo fè dekrè lajistis.
16 Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
Akoz mwen, prens ak nòb yo pran pouvwa; tout moun ki fè jijman ki bon yo.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
Mwen renmen sila ki renmen m yo. Sila ki chache mwen ak dilijans yo va jwenn mwen.
18 Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
Richès ak lonè avèk m; richès k ap dire ak ladwati.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
Fwi mwen pi bon ke lò, menm lò pi. Rannman mwen pi bon ke pi bèl ajan an.
20 Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
Mwen mache nan ladwati, nan mitan wout lajistis yo,
21 Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
Pou m bay a sila ki renmen m, richès; pou m kab ranpli kès yo.
22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
SENYÈ a te posede m nan kòmansman travay pa Li; menm avan zèv ansyen Li yo.
23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
Depi nan etènite, mwen te etabli, depi nan kòmansman, depi nan tan pi ansyen mond lan.
24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
Lè potko gen pwofondè, mwen te fèt, lè pa t gen sous ki t ap bonbade dlo yo.
25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
Avan mòn yo te poze, avan kolin yo, mwen te fèt;
26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
pandan li potko fè tè a ak chan yo, ni premye grenn pousyè mond lan.
27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
Lè Li te etabli syèl yo, mwen te la, lè Li te trase yon sèk won fas a pwofondè a,
28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
lè Li te fè syèl yo anwo vin fèm, lè sous nan fon yo te vin etabli,
29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
lè Li te mete lizyè sou lanmè a pou dlo pa t vyole lòd Li, lè Li te make tras fondasyon tè a;
30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
Nan tan sa a, mwen te akote Li, yon mèt ouvriye; epi, mwen te fè L plezi tout lajounen e te rejwi devan L tout tan,
31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
Mwen t ap Rejwi nan mond Li a, e fè kè kontan nan fis a lòm yo.
32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
“Alò, pou sa, fis yo, koute mwen; paske beni se sila ki kenbe chemen mwen yo.
33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
Koute lenstriksyon pou ou vin saj e pa neglije l.
34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
Beni se moun ki koute mwen an, k ap veye chak jou nan pòtay mwen yo, k ap veye kote poto pòt kay mwen an.
35 Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
Paske sila ki twouve mwen an, jwenn lavi e resevwa lonè devan SENYÈ a.
36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
Men sila ki peche kont mwen an, fè pwòp tèt li mal; tout sila ki rayi mwen yo, renmen lanmò.”
