Sananlaskujen 8

1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?

La sagesse ne crie-t-elle pas, et l’intelligence ne fait-elle pas retentir sa voix?

2 Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.

Au sommet des hauteurs, sur le chemin, aux carrefours, elle se tient debout.

3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:

À côté des portes, à l’entrée de la ville, là où l’on passe pour entrer, elle crie:

4 Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;

À vous, hommes, je crie, et ma voix [s’adresse] aux fils des hommes!

5 Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.

Vous, simples, comprenez la prudence, et vous, sots, comprenez ce qu’est le sens.

6 Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.

Écoutez, car je dirai des choses excellentes, et l’ouverture de mes lèvres [prononcera] des choses droites;

7 Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.

car mon palais méditera la vérité, et la méchanceté sera une abomination pour mes lèvres.

8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.

Toutes les paroles de ma bouche sont selon la justice, il n’y a rien en elles de pervers ni de tortueux;

9 Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.

elles sont toutes claires pour celui qui a de l’intelligence, et droites pour ceux qui ont trouvé la connaissance.

10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.

Recevez mon instruction, et non pas de l’argent, et la connaissance plutôt que l’or fin choisi;

11 Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.

car la sagesse est meilleure que les rubis, et rien de ce qui fait nos délices ne l’égale.

12 Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.

Moi, la sagesse, je demeure avec la prudence, et je trouve la connaissance [qui vient] de la réflexion.

13 Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.

La crainte de l’Éternel, c’est de haïr le mal. Je hais l’orgueil et la hauteur, et la voie d’iniquité, et la bouche perverse.

14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.

À moi le conseil et le savoir-faire; je suis l’intelligence; à moi la force.

15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;

Par moi les rois règnent, et les princes statuent la justice.

16 Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.

Par moi les chefs dominent, et les nobles, tous les juges de la terre.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.

J’aime ceux qui m’aiment; et ceux qui me recherchent me trouveront.

18 Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.

Avec moi sont les richesses et les honneurs, les biens éclatants et la justice.

19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.

Mon fruit est meilleur que l’or fin, même que l’or pur; et mon revenu [meilleur] que l’argent choisi.

20 Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,

Je marche dans le chemin de la justice, au milieu des sentiers de juste jugement,

21 Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.

pour faire hériter les biens réels à ceux qui m’aiment, et pour remplir leurs trésors.

22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.

L’Éternel m’a possédée au commencement de sa voie, avant ses œuvres d’ancienneté.

23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.

Dès l’éternité je fus établie, dès le commencement, dès avant les origines de la terre.

24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.

Quand il n’y avait pas d’abîmes, j’ai été enfantée, quand il n’y avait pas de sources pleines d’eaux.

25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;

Avant que les montagnes soient établies sur leurs bases, avant les collines, j’ai été enfantée,

26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.

lorsqu’il n’avait pas encore fait la terre et les campagnes, et le commencement de la poussière du monde.

27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.

Quand il disposait les cieux, j’étais là; quand il ordonnait le cercle qui circonscrit la face de l’abîme,

28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;

quand il établissait les nuées en haut, quand il affermissait les sources des abîmes,

29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,

quand il imposait son décret à la mer, afin que les eaux n’outrepassent point son commandement, quand il décrétait les fondements de la terre:

30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;

j’étais alors à côté de lui son nourrisson, j’étais ses délices tous les jours, toujours en joie devant lui,

31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.

me réjouissant en la partie habitable de sa terre, et mes délices étaient dans les fils des hommes.

32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.

Maintenant donc, fils, écoutez-moi: bienheureux ceux qui gardent mes voies!

33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.

Écoutez l’instruction, et soyez sages, et ne la rejetez point.

34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.

Bienheureux l’homme qui m’écoute, veillant à mes portes tous les jours, gardant les poteaux de mes entrées!

35 Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;

Car celui qui m’a trouvée a trouvé la vie, et acquiert faveur de la part de l’Éternel;

36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.

mais celui qui pèche contre moi fait tort à son âme; tous ceux qui me haïssent aiment la mort.