Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
2 Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
4 Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
"Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
5 Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
6 Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
7 Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
9 Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
11 Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
12 Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
13 Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
16 Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
18 Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
20 Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
21 Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
35 Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
