Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
Doth not wisdom cry aloud, And understanding put forth her voice?
2 Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
Upon the top of the high places, By the wayside, In the cross-ways, She taketh her station.
3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
By the side of the gates, In the entrance of the city, In the approaches to the doors, she crieth aloud.
4 Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
“To you, O men! do I call, And my voice is to the sons of men!
5 Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
O ye simple ones! learn wisdom, And ye fools, be ye of an understanding heart!
6 Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
Hear, for I speak excellent things, And my lips utter that which is right.
7 Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
For my mouth speaketh truth, And wickedness is an abomination to my lips.
8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
All the words of my mouth are in uprightness; There is nothing crooked or deceitful in them;
9 Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
They are all plain to the man of understanding, And right to those who find knowledge.
10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
Receive my instruction, and not silver. And knowledge rather than choice gold!
11 Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
For wisdom is better than pearls, And no precious things are to be compared with her.
12 Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
“I, wisdom, dwell with prudence, And find out the knowledge of sagacious counsels.
13 Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
The fear of the LORD is to hate evil; Pride, and arrogance, and the evil way, And the deceitful mouth, do I hate.
14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
Counsel is mine, and sound reason; I am understanding; I have strength.
15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
By me kings reign, And princes decree justice.
16 Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
By me princes rule, And nobles, even all the judges of the earth.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
I love them that love me, And they who seek me early shall find me.
18 Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
Riches and honor are with me; Yea, durable riches and prosperity.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
My fruit is better than gold, yea, than fine gold. And my revenue than choice silver.
20 Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
I walk in the way of righteousness, In the midst of the paths of equity.
21 Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
I cause those who love me to possess substance; Yea, I fill their treasuries.
22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
“The LORD created me, the firstling of his course, Before his works, of old;
23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
I was anointed from everlasting, From the beginning, even before the earth was made.
24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
When as yet there were no deeps, I was brought forth. When there were no springs, abounding with water.
25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
Before the mountains were settled, Yea, before the hills, I was brought forth;
26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
Ere yet he had made the land and the wastes, And the first of the clods of the earth.
27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
When he framed the heavens, I was there; When he drew a circle upon the face of the deep;
28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
When he made firm the sky above, And the fountains of the deep rushed forth;
29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
When he gave to the sea its bounds, that the waters should not pass their border; When he marked out the foundations of the earth, —
30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
Then was I by him as a master-builder; I was his delight day by day, Exulting before him at all times;
31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
Exulting in the habitable part of his earth, And my delight was with the sons of men.
32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
“Now, therefore, ye children, hearken to me! For happy are they who keep my ways!
33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
Hear instruction, and be wise! Yea, reject it not!
34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
Happy the man who hearkeneth to me, Who watcheth day by day at my gates, Who waiteth at the posts of my doors;
35 Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
For he that findeth me findeth life, And obtaineth favor from the LORD;
36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
But he who misseth me doeth violence to himself; All they who hate me love death.”
