Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
Waarachtig, de wijsheid roept, De schranderheid verheft haar stem!
2 Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
Zij staat langs de weg op de toppen der hoogten, Op het kruispunt der wegen,
3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
Opzij van de poorten, aan de ingang der stad, Waar men de poorten betreedt, predikt zij luid:
4 Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
Ik roep tot u, mannen, Ik spreek tot de kinderen der mensen:
5 Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
Leert toch, onnozelen, wat schranderheid is, Verstaat toch, dwazen, wat wijsheid betekent!
6 Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
Luistert, want wat ik zeg is zeker, Wat over mijn lippen komt is juist;
7 Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
Mijn mond spreekt de waarheid, Van leugentaal hebben mijn lippen een afschuw.
8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
Al mijn woorden zijn oprecht, Niet één ervan is misleidend of vals;
9 Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
Voor wie ze verstaat, zijn ze allen treffend, Voor wie ze wil begrijpen, allen juist.
10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
Neemt liever mijn tucht aan dan zilver, Geeft aan kennis de voorkeur boven het fijnste goud;
11 Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
Want de wijsheid is meer waard dan juwelen, Geen kostbaarheid komt haar nabij!
12 Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
Ik, wijsheid, ben met overleg vertrouwd, En beschik over weloverwogen kennis;
13 Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
Maar hoogmoed en trots, een slechte levenswandel, En een wispelturige tong zijn een afschuw voor mij.
14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
Ik beschik over raad en beleid, Ik bezit doorzicht en kracht;
15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
Door mij zijn de koningen koning, En bepalen de leiders wat recht is;
16 Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
Door mij zijn de vorsten vorst, En zijn alle rechtvaardige rechters in aanzien.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
Die mij beminnen heb ik lief, En die mij zoeken, zullen mij vinden.
18 Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
Ik beschik over rijkdom en aanzien, Over duurzame welvaart en voorspoed;
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
Mijn vrucht is meer waard dan het edelste goud, Meer dan het fijnste zilver mijn oogst.
20 Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
Ik wandel op de weg der gerechtigheid, Midden op de paden van het recht:
21 Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
Om die mij beminnen, met bezit te verrijken, En hun schatkamers te vullen.
22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
Jahweh schiep mij als zijn eerste gewrocht, Als het eerste werk, dat Hij ooit heeft gemaakt;
23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
Van oudsher ben ik gevormd, Van den beginne, vóór de eerste tijden der aarde.
24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
Toen er nog geen oceanen waren. was ik geboren, Toen er nog geen bronnen, rijk aan water, bestonden;
25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
Eer de bergen waren neergelaten, Eer de heuvels ontstonden, werd ik geboren,
26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
Eer Hij de aarde had gemaakt en de velden, En alle grondstoffen der wereld.
27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
Toen Hij de hemel welfde, was ik aanwezig, Toen Hij een kring trok rond het vlak van de oceaan;
28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
Toen Hij daarboven de wolken bevestigde, En de bronnen van de oceaan begonnen te stromen;
29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
Toen Hij de zee haar grenzen stelde, Dat de wateren haar oevers niet zouden overschrijden; Toen Hij de fundamenten der aarde legde:
30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
Was ik bij Hem als een troetelkind, Was ik elke dag zijn vermaak, Dartelde ik heel de tijd onder zijn ogen,
31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
Spelend op zijn wereldrond, En mij vermakend met de kinderen der mensen.
32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
Welnu dan kinderen luistert naar mij; Gelukkig zij, die mijn wegen bewaren;
33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
Hoort naar de lessen, weest wijs, en verwerpt ze niet. En de wacht houden aan de posten van mijn poorten.
34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
Gelukkig de mens, die naar mij luistert, Die elke dag aan mijn deuren waken,
35 Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
Wie mij vindt, heeft het leven gevonden, En welbehagen verkregen van Jahweh;
36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
Maar wie mij mist, benadeelt zichzelf, En al wie mij haten, beminnen de dood!
