Sananlaskujen 7
1 Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
ʻE hoku foha, ke ke maʻu ʻeku ngaahi lea, pea ke tānaki kiate koe ʻa ʻeku ngaahi fekau.
2 Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
Fai ki heʻeku ngaahi fekau pea moʻui ai! Pea tokangaʻi ʻa ʻeku fono ʻo hangē ko ho kanoʻi mata.
3 Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
Nonoʻo ia ki ho louhiʻi nima, tohi ia ki he kakano ʻo ho loto.
4 Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
Ke ke lea ʻo pehē ki he poto, “Ko hoku tokoua koe;” pea ke ui ʻae ʻilo ko ho kāinga fefine:
5 Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
Koeʻuhi ke na fakamoʻui koe mei he fefine muli, mei he muli ʻoku fakaoloolo ʻaki ʻene ngaahi lea.
6 Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
He naʻaku sio atu mei he matapā ʻa hoku fale mei he matapā sioʻata.
7 Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
Pea naʻaku vakai ki he kakai vale, pea ne u ʻiloʻi ʻi he kau talavou ʻae tangata talavou ʻoku masiva ʻi he poto,
8 Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
Naʻe ʻalu atu ʻi he hala ʻo ofi ki hono ʻapi; ʻo ne ʻalu ʻi he hala ki hono fale,
9 Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
ʻI he efiafi poʻuli, ʻi he pō ʻuliʻuli mo fakapoʻuli:
10 Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
Pea vakai, naʻe fakafetaulaki mai kiate ia ʻae fefine ʻoku kofu ʻi he kofu ʻoe faʻa feʻauaki, ʻo loto kākā.
11 Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
(ʻOku faʻa longoaʻa ia mo angamālohi, ʻoku ʻikai nofo hono vaʻe ʻi hono fale:
12 Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
Ko eni ʻoku ʻituʻa, ko ʻena ʻoku ʻi he ngaahi hala, ʻoku ne nofo toitoi ʻi he tuliki kotoa pē.)
13 Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
Pea naʻa ne puke ia, pea ʻuma ki ai, pea ʻi he mata fiematamuʻa naʻa ne pehē kiate ia,
14 Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
“ʻOku ou maʻu ʻae ngaahi foaki fakalelei; pea kuo u fakamoʻoni ki heʻeku ngaahi fuakava ʻi he ʻaho ni.
15 Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
Ko ia kuo u haʻu ai ke ta feʻilongaki mo koe, ke kumi ʻi he feinga ki ho mata, pea ko eni kuo u maʻu koe.
16 Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
Kuo u teuteu hoku mohenga ʻaki ʻae ngaahi puipui matamatalelei, mo e tongi fakasanisani, mo e tupenu lelei mei ʻIsipite.
17 Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
Kuo u fakanamu kakala ʻa hoku mohenga ʻaki ʻae mula, mo e ʻalosi, pea mo e sinamoni.
18 Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
Haʻu, ke ta fakafonu ʻakitaua ʻi he ʻofa ʻo aʻu ki he ʻapongipongi: ke ta fakafiemālie ʻakitaua ʻi heʻeta fai ʻofa.
19 Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
He ʻoku ʻikai ʻi ʻapi ʻae tangataʻeiki, kuo ʻalu ia ʻo fononga mamaʻo:”
20 Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
Kuo ne ʻave mo ia ʻae kato paʻanga, pea ʻe ʻikai haʻu ia kaeʻoua ke hokosia hono ʻaho kuo ne lea ki ai.
21 Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
Naʻa ne fakavaivaiʻi ia ʻaki ʻa ʻene ngaahi lea matamatalelei, ʻo ne maʻu ia ʻi he fakaoloolo ʻa hono ngutu.
22 Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
Ko ia naʻa ne ʻalu muimui leva ʻiate ia, ʻo hangē ko e pulu ke tāmateʻi, pea hangē ko e vale ki he tautea ʻoe ʻakau fakamaau vaʻe;
23 Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
Kaeʻoua ke ʻasi ʻae ngahau ki hono ʻate; ʻio, ʻo hangē ko e manu ʻoku ʻoho vave ki he tauhele, ʻo ʻikai ke ne ʻilo ko e meʻa ke ʻosi ai ʻene moʻui.
24 Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
ʻE fānau, ke mou fanongo eni kiate au, pea mou tokanga ki he ngaahi lea ʻa hoku ngutu.
25 Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
ʻOua naʻa tuku ke ʻalu atu ho loto ki hono hala, ʻoua naʻa mou hē ʻi hono ngaahi ʻaluʻanga.
26 Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
He kuo lī hifo ʻe ia ʻae toko lahi kuo lavea; ʻio, kuo tāmateʻi ʻe ia ʻae kau tangata mālohi toko lahi.
