Sananlaskujen 7
1 Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
Mwanakomana wangu, chengeta mashoko angu ugoviga mirayiro yangu mauri.
2 Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
Chengeta mirayiro yangu ugorarama; uchengete dzidziso dzangu semboni yeziso rako.
3 Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
Uzvisungirire paminwe yako; uzvinyore pahwendefa yomwoyo wako.
4 Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
Uti kuuchenjeri, “Uri hanzvadzi yangu,” uye uti kunzwisisa ndiyo hama yako;
5 Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
zvichakuchengeta kure nomukadzi chifeve; kubva pamudzimai asingazvibati anokwezva namashoko ake.
6 Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
Napawindo remba yangu ndakatarira panze nomumagirazi.
7 Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
Ndakaona pakati pavasina mano ndikacherechedza pakati pamajaya, rimwe jaya rakanga risina njere.
8 Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
Rakanga richidzika nomugwagwa pedyo nepakona yomukadzi uya, richifamba rakananga kumba kwake,
9 Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
panguva yorubvunzavaeni, zuva ravira, kunze kwosviba.
10 Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
Ipapo mukadzi akabuda kuzosangana naye, akapfeka sechifeve uye azere nounyengeri.
11 Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
Anotaura noruzha uye anozvikudza, tsoka dzake hadzigari pamba;
12 Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
imwe nguva ari munzira, imwe nguva ari pazvivara. Anorindira pamakona ose.
13 Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
Akamubata ndokumutsvoda, uye nechiso chisina nyadzi akati:
14 Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
“Ndine zvipiriso zvokuwadzana kumba kwangu; nhasi ndazadzisa mhiko dzangu.
15 Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
Saka ndauya kuzosangana newe; ndanga ndichikutsvaka, zvino ndazokuwana!
16 Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
Ndawaridza mubhedha wangu machira ane mavara, anobva kuIjipiti.
17 Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
Ndasasa zvinonhuhwira pamubhedha wangu, zvinoti: mura, gavakava nesinamoni.
18 Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
Uya, tinwe tigute norudo kusvikira mangwanani; ngatifare zvedu norudo!
19 Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
Murume wangu haako kumba, akafamba rwendo rurefu.
20 Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
Akatakura homwe yake izere nemari uye haangadzoki kumba kusvikira pajenaguru.”
21 Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
Namashoko okunyengetedza akamutsausa; akamukwezva nokutaura kwake kunonyengera.
22 Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
Pakarepo akamutevera senzombe inoenda kundobayiwa, senondo inopinda mumusungo,
23 Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
kusvikira museve wabaya chiropa chake, seshiri inokurumidza kupinda muugombe, asingazivi kuti zvichamuurayisa.
24 Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
Saka zvino, vanakomana vangu, teererai kwandiri; nyatsoteererai zvandinotaura.
25 Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
Usarega mwoyo wako uchitsaukira kunzira dzake, kana kurasikira pamakwara ake.
26 Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
Vazhinji vakakuvadzwa naye vakawisirwa pasi; vaakauraya vakawanda kwazvo.
