Sananlaskujen 7
1 Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
[Fili mi, custodi sermones meos, et præcepta mea reconde tibi. Fili,
2 Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
serva mandata mea, et vives; et legem meam quasi pupillam oculi tui:
3 Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
liga eam in digitis tuis, scribe illam in tabulis cordis tui.
4 Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
Dic sapientiæ: Soror mea es, et prudentiam voca amicam tuam:
5 Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
ut custodiant te a muliere extranea, et ab aliena quæ verba sua dulcia facit.
6 Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
De fenestra enim domus meæ per cancellos prospexi,
7 Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
et video parvulos; considero vecordem juvenem,
8 Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
qui transit per plateam juxta angulum et prope viam domus illius graditur:
9 Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
in obscuro, advesperascente die, in noctis tenebris et caligine.
10 Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
Et ecce occurrit illi mulier ornatu meretricio, præparata ad capiendas animas: garrula et vaga,
11 Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
quietis impatiens, nec valens in domo consistere pedibus suis;
12 Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
nunc foris, nunc in plateis, nunc juxta angulos insidians.
13 Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
Apprehensumque deosculatur juvenem, et procaci vultu blanditur, dicens:
14 Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
Victimas pro salute vovi; hodie reddidi vota mea:
15 Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
idcirco egressa sum in occursum tuum, desiderans te videre, et reperi.
16 Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
Intexui funibus lectulum meum; stravi tapetibus pictis ex Ægypto:
17 Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
aspersi cubile meum myrrha, et aloë, et cinnamomo.
18 Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
Veni, inebriemur uberibus, et fruamur cupitis amplexibus donec illucescat dies.
19 Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
Non est enim vir in domo sua: abiit via longissima:
20 Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
sacculum pecuniæ secum tulit; in die plenæ lunæ reversurus est in domum suam.
21 Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
Irretivit eum multis sermonibus, et blanditiis labiorum protraxit illum.
22 Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
Statim eam sequitur quasi bos ductus ad victimam, et quasi agnus lasciviens, et ignorans quod ad vincula stultus trahatur:
23 Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
donec transfigat sagitta jecur ejus, velut si avis festinet ad laqueum, et nescit quod de periculo animæ illius agitur.
24 Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
Nunc ergo, fili mi, audi me, et attende verbis oris mei.
25 Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
Ne abstrahatur in viis illius mens tua, neque decipiaris semitis ejus;
26 Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
multos enim vulneratos dejecit, et fortissimi quique interfecti sunt ab ea.
