Sananlaskujen 7
1 Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
Min Søn! bevar mine Ord, og gem mine Bud hos dig.
2 Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
Hold mine Bud, saa skal du leve, og min Lov som din Øjesten.
3 Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
Bind dem om dine Fingre, skriv dem paa dit Hjertes Tavle!
4 Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
Sig til Visdommen: Du er min Søster, og Forstanden kalde du din Kynding;
5 Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
for at den maa bevare dig fra en fremmed Kvinde, fra en ubekendt, som gør sine Ord glatte.
6 Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
Thi jeg saa ud af mit Hus's Vindu, igennem mit Gitter;
7 Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
og jeg saa iblandt de uerfarne, jeg blev var iblandt Sønnerne et ungt Menneske, som fattedes Forstand,
8 Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
og han gik forbi paa Gaden ved hendes Hjørne og skred frem ad Vejen til hendes Hus,
9 Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
i Tusmørket om Aftenen efter Dagen, midt i Natten og Mørket.
10 Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
Og se, en Kvinde mødte ham i Horesmykke og underfundig i Hjertet,
11 Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
støjende og ustyrlig, hendes Fødder kunne ikke blive i hendes Hus.
12 Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
Stundom er hun ude, stundom paa Gaderne og lurer ved alle Hjørner.
13 Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
Og hun tog fat paa ham og kyssede ham, hun gjorde sit Ansigt frækt og sagde til ham:
14 Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
Der paalaa mig Takoffer, i Dag har jeg betalt mine Løfter;
15 Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
derfor er jeg gaaet ud at møde dig, at søge dit Ansigt, og jeg har fundet dig.
16 Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
Jeg har redet mit Leje med Tæpper, med stribet Tøj af Garn fra Ægypten;
17 Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
jeg har overstænket min Seng med Myrra. Aloe og Kanel;
18 Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
kom, lader os beruse os i Kærlighed indtil Morgenen, lader os forlyste os i Elskov;
19 Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
thi Manden er ikke hjemme, han er faren lang Vej bort;
20 Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
han tog Pengeknuden med sig, han kommer hjem til Fuldmaanedagen.
21 Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
Hun bøjede ham med sin megen Overtalelse, tilskyndte ham med sine smigrende Læber.
22 Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
Hvo der hastelig gaar efter hende, kommer som Oksen til Slagterbænken og som i Fodlænken, der er til Daarens Tugtelse,
23 Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
indtil en Pil sønderskærer hans Lever; ligesom Fuglen skynder sig til Snaren og ved ikke, at det gælder dens Liv.
24 Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
Saa hører mig nu, I Børn! og agter paa min Munds Ord!
25 Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
Lad dit Hjerte ikke vige af til hendes Veje, lad dig ikke forvildes paa hendes Stier;
26 Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
thi mange ere de gennemborede, som hun har fældet, og mangfoldige alle de, hun har ihjelslaget.
