Sananlaskujen 7
1 Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
Synu můj, ostříhej řečí mých, a přikázaní má schovej u sebe.
2 Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
Ostříhej přikázaní mých, a živ budeš, a naučení mého jako zřítelnice očí svých.
3 Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
Přivaž je na prsty své, napiš je na tabuli srdce svého.
4 Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
Rci moudrosti: Sestra má jsi ty, a rozumnost přítelkyní jmenuj,
5 Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
Aby tě ostříhala od ženy cizí, od postranní, jenž řečmi svými lahodí.
6 Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
Nebo z okna domu svého okénkem vyhlédaje,
7 Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
Viděl jsem mezi hloupými, spatřil jsem mezi mládeží mládence bláznivého.
8 Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
Kterýž šel po ulici vedlé úhlu jejího, a cestou k domu jejímu kráčel,
9 Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
V soumrak, u večer dne, ve tmách nočních a v mrákotě.
10 Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
A aj, žena potkala ho v ozdobě nevěstčí a chytrého srdce,
11 Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
Štěbetná a opovážlivá, v domě jejím nezůstávají nohy její,
12 Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
Jednak vně, jednak na ulici u každého úhlu úklady činící.
13 Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
I chopila jej, a políbila ho, a opovrhši stud, řekla jemu:
14 Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
Oběti pokojné jsou u mne, dnes splnila jsem slib svůj.
15 Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
Protož vyšla jsem vstříc tobě, abych pilně hledala tváři tvé, i nalezla jsem tě.
16 Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
Koberci jsem obestřela lůže své, s řezbami a prostěradly Egyptskými,
17 Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
Vykadila jsem pokojík svůj mirrou a aloe a skořicí.
18 Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
Poď, opojujme se milostí až do jitra, obveselíme se v milosti.
19 Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
Nebo není muže doma, odšel na cestu dalekou.
20 Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
Pytlík peněz vzal s sebou, v jistý den vrátí se do domu svého.
21 Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
I naklonila ho mnohými řečmi svými, a lahodností rtů svých přinutila jej.
22 Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
Šel za ní hned, jako vůl k zabití chodívá, a jako blázen v pouta, jimiž by trestán byl.
23 Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
Dokudž nepronikla střela jater jeho, pospíchal jako pták k osídlu, nevěda, že ono bezživotí jeho jest.
24 Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
Protož nyní, synové, slyšte mne, a pozorujte řečí úst mých.
25 Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
Neuchyluj se k cestám jejím srdce tvé, aniž se toulej po stezkách jejích.
26 Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
Nebo mnohé zranivši, porazila, a silní všickni zmordováni jsou od ní.
