Sananlaskujen 6
1 Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
Min son, varder du lofvetsman för din nästa, så hafver du häktat dina hand intill en främmanda;
2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
Du äst invefvad med dins muns tal, och gripen uti dins muns ord.
3 ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
Så gör dock, min son, alltså, och undsätt dig; ty du äst kommen dinom nästa i händer; löp, skynda dig, och drif din nästa.
4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
Låt icke din ögon sofva, eller din ögnahvarf sömnig vara.
5 Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
Uthjelp dig, såsom en rå utu handene, och såsom en fogel utu foglafängarens hand.
6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
Gack bort till myrona, du later; se uppå hennes seder, och lär.
7 Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
Ändock hon ingen Första eller höfvitsman, eller herra hafver,
8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
Tillreder hon dock likväl sitt bröd om sommaren, och samkar sin mat i andene.
9 Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
Huru länge ligger du, later? När vill du uppstå af dinom sömn?
10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
Ja, sof ännu litet, tag der ännu en sömn före; lägg ännu litet händerna tillhopa, att du må sofva;
11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
Så skall fattigdomen med hast komma öfver dig, såsom en vandrare, och armod såsom en väpnad man.
12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
En bedrägelig menniska, en skadelig man går med vrångom mun;
13 Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
Vinkar med ögonen, tecknar med foten, viser med fingren;
14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
Tänker alltid något ondt och argt i sitt hjerta, och kommer trätor åstad.
15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
Derföre skall honom hans ofärd hasteliga komma; och skall med snarhet sönderbråkad varda, så att der ingen hjelp vara skall.
16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
Si, sex stycke hatar Herren, och vid det sjunde hafver han en styggelse:
17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
Högfärdig ögon, falsk tungo, händer som utgjuta oskyldigt blod;
18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
Hjerta som med arga list umgår, fötter som snare äro till att göra skada;
19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
Ett falskt vittne som icke skämmes att tala lögn, och den der träto emellan bröder åstadkommer.
20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
Min son, bevara dins faders bud, och låt icke fara dine moders lag.
21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
Bind dem tillhopa på ditt hjerta dageliga, och häng dem på din hals;
22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
När du går, att de leda dig; när du ligger, att de bevara dig; när du uppvaknar, att de äro ditt tal.
23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
Ty budet är en lykta, och lagen är ett ljus; och tuktans straff är lifsens väg;
24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
På det du må bevarad blifva för en ond qvinno; för enes främmandes släta tungo.
25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
Låt hennes dägelighet icke göra dig lusta i ditt hjerta, och förtag dig icke på hennes ögnahvarf.
26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
Ty en sköka tager enom sitt bröd ifrå; men en gift qvinna fångar ädla lifvet.
27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
Kan ock någor behålla eld i barmen, så att hans kläder icke brinna?
28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
Huru skulle någor gå på glöd, så att hans fötter icke brände varda?
29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
Alltså går det honom, som till sins nästas hustru går; der blifver ingen ostraffad, den vid henne kommer.
30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
Det är enom tjuf icke så stor skam, om han stjäl till att mätta sina själ, då honom hungrar;
31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
Och om han gripen varder, gifver han det sjufaldt igen, och lägger dertill alla ägodelarna i sitt hus.
32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
Men den som med ene qvinno hor bedrifver, han är en dåre, och förer sitt lif uti förderf.
33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
Dertill skall plåga och skam komma uppå honom, och hans skam skall intet utskrapad varda.
34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
Ty mansens harm hafver nit, och skonar intet på hämndenes tid;
35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
Och ser icke till någon person, den försona måtte; och tager intet vid, om du än mycket skänka ville.
