Sananlaskujen 6
1 Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
Sine moj, kad se podjemèiš za prijatelja svojega, i daš ruku svoju tuðincu,
2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
Vezao si se rijeèima usta svojih, uhvatio si se rijeèima usta svojih.
3 ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
Zato uèini tako, sine moj, i oprosti se, jer si dopao u ruke bližnjemu svojemu; idi, pripadni, i navali na bližnjega svojega.
4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
Ne daj sna oèima svojima, ni vjeðama svojima drijema.
5 Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
Otmi se kao srna iz ruke lovcu, i kao ptica iz ruke ptièaru.
6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
Idi k mravu, ljenivèe, gledaj putove njegove, i omudraj.
7 Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
Nema voða ni upravitelja ni gospodara;
8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
I opet pripravlja ljeti sebi hranu, zbira uz žetvu piæu svoju.
9 Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
Dokle æeš, ljenivèe, ležati? kad æeš ustati od sna svojega?
10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
Dok malo prospavaš, dok malo prodrijemlješ, dok malo sklopiš ruke da prilegneš,
11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
Utom æe doæi siromaštvo tvoje kao putnik i oskudica tvoja kao oružan èovjek.
12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
Èovjek nevaljao i nitkov hodi sa zlijem ustima;
13 Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
Namiguje oèima, govori nogama, pokazuje prstima;
14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
Svaka mu je opaèina u srcu, kuje zlo svagda, zameæe svaðu.
15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
Zato æe ujedanput doæi pogibao njegova, èasom æe se satrti i neæe biti lijeka.
16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
Na ovo šestoro mrzi Gospod, i sedmo je gad duši njegovoj:
17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
Oèi ponosite, jezik lažljiv i ruke koje proljevaju krv pravu,
18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
Srce koje kuje zle misli, noge koje brzo trèe na zlo,
19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
Lažan svjedok koji govori laž, i ko zameæe svaðu meðu braæom.
20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
Èuvaj, sine moj, zapovijest oca svojega, i ne ostavljaj nauke matere svoje.
21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
Priveži ih sebi na srce zasvagda, i spuèi ih sebi oko grla.
22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
Kuda god poðeš, vodiæe te; kad zaspiš, èuvaæe te; kad se probudiš, razgovaraæe te;
23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
Jer je zapovijest žižak, i nauka je vidjelo, i put je životni karanje koje pouèava;
24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
Da te èuvaju od zle žene, od jezika kojim laska žena tuða.
25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
Ne zaželi u srcu svom ljepote njezine, i nemoj da te uhvati vjeðama svojim.
26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
Jer sa žene kurve spada èovjek na komad hljeba, i žena pusta lovi dragocjenu dušu.
27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
Hoæe li ko uzeti ognja u njedra a haljine da mu se ne upale?
28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
Hoæe li ko hoditi po živom ugljevlju a nogu da ne ožeže?
29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
Tako biva onome koji ide k ženi bližnjega svojega; neæe biti bez krivice ko je se god dotakne.
30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
Ne sramote lupeža koji ukrade da nasiti dušu svoju, buduæi gladan;
31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
Nego kad ga uhvate plati samosedmo, da sve imanje doma svojega.
32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
Ali ko uèini preljubu sa ženom, bezuman je, dušu svoju gubi ko tako èini;
33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
Muke i ruga dopada, i sramota se njegova ne može izbrisati.
34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
Jer je ljubavna sumnja žestoka u muža i ne štedi na dan osvete;
35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
Ne mari ni za kakav otkup, i ne prima ako æeš i mnogo darova davati.
