Sananlaskujen 6
1 Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
Hev du borga for grannen din, son min, hev du handtekest for ein annan,
2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
er du bunden ved ord av din munn, er du fanga i ord av din munn,
3 ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
gjer då soleis, son min, og berga deg, sidan du er komen i handi på grannen: Gakk og kasta deg ned for grannen, gjer ågang på han,
4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
unn ikkje dine augo svevn, eller augneloki ein blund.
5 Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
Frels deg som ei gasella or handi hans, som ein fugl or fangarvald!
6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
Gakk til mauren, du leting, sjå hans ferd og vert vis!
7 Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
Han hev ingen hovding eller fut eller herre,
8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
men lagar um sumaren maten sin til og hev um hausten sanka si føda.
9 Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
Kor lenge vil du liggja, du leting? Når ris du upp or di svevn?
10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
Endå litt svevn, endå litt blunding, endå litt kvild med henderne i kross,
11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
so kjem armodi di som ein farande fant og naudi som skjoldvæpna mann.
12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
Ugagns menneskje, illgjerningsmann, er den som gjeng og rengjer munnen,
13 Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
som blinkar med augo, skrapar med foten, peikar med fingrarne,
14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
med meinspel i hjarta, alltid emnar på ilt, og yppar trættor.
15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
Difor kjem hans undergang brått, snøgt vert han ulækjande krasa.
16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
Det er seks ting som Herrens hatar, og sju er ei gru for hans sjæl:
17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
Storlåtne augo, ljugartunga, hender som renner ut skuldlaust blod,
18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
hjarta som tenkjer upp vonde råder, føter som renner rapt til vondt,
19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
den som lyg og vitnar falskt, den som yppar strid millom brør.
20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
Son min, tak vare på bodet åt far din, og kasta’kje frå deg læra åt mor di!
21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
Bitt deim alltid til hjarta ditt, knyt deim um halsen din!
22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
Når du gjeng, skal læra leida deg; når du ligg, skal ho vaka yver deg; når du vaknar, skal ho tala til deg.
23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
For bodet er ei lykt og lovi er ljos, og påminning med tukt er livsens veg.
24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
Dei kann vara deg frå den vonde kvinna, frå den sleipe framande tunga.
25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
Ikkje trå i hjarta etter vænleiken hennar, og lat ho’kje fanga deg med augneloki sine!
26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
For skjøkja armar ut til siste brødbit, og gifte kona jagtar etter dyre livet.
27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
Kann nokon taka eld i fanget og ikkje brenna klædi sine?
28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
Ell’ kann ein gå på gløder og ikkje svida føterne?
29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
So vert det med den som gjeng inn til kona åt grannen; ingen kjem urefst frå det, um han rører henne.
30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
Vert ikkje tjuven vanvyrd, um han stel og vil stilla sin svolt?
31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
Vert han teken, lyt han sjufaldt betala, alt han eig i sitt hus, lyt han gjeva.
32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
Den som driv hor med ei kona, er vitlaus, den som vil tyna seg sjølv, gjer slikt.
33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
Hogg og skjemsla fær han, og ingen utslettar hans skam.
34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
For mannen harmast i åbryskap, på hemnsdagen sparer han ikkje.
35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
Han bryr seg ikkje um nokor bot og tek’kje imot um du gjev han mykje.
