Sananlaskujen 6
1 Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
E KUU keiki, ina e hoohiki oe e panai no kou hoalauna, Ina i pai kou lima me ka malihini,
2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
A i puni oe i ka olelo a kou waha, A i punihei oe i ka olelo a kou waha.
3 ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
Ano la, e kuu keiki, e hana oe i keia, i pakele. I kou lilo ana i ka lima o kou hoalauna: O hele, e hoohaabaa ia oe iho, e hoolaulea i kou hoalauna.
4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
Mai haawi i ka hiamoe i kou mau maka, Aole hoi e pipili kou mau lihilihi:
5 Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
E hemo aku oe me he dia la mailoko ae o ka lima, A e like hoi me ka manu mai ka lima ae o ke kuhea manu.
6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
E ka mea hiamoe, e hele oe i ka anonanona, E nana i kona aoao a e hoonaauao iho:
7 Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
Aohe alii ia ia, Aole haku, aole hoi lunakanawai;
8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
Hoahu no oia i kana ai i ke kau, I ka wa e ohi ai, hoiliili oia i kana mea ai.
9 Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
E ka mea hiamoe, pehea ka loibi o kou hiamoe ana? Ahea la oe e ala mai ai mai kou hiamoe ana mai?
10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
He moe iki ae, he hiamoe iki ae, He pelu hou iki ae i ka lima a hiamoe:
11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
A e hiki mai kou ilihune me he kanaka hele la, A me kou nele e like me ke kanaka kaua.
12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
O ke kanaka aia, o ke kanaka hewa, Hele no oia me ka waha hoopunipuni.
13 Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
Iimo oia me ka maka, ao aku oia me ka wawae, Kuhikuhi oia me kona manamanalima;
14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
He kolohe no ma kona naau, Noonoo ino oia i na la a pau, Hookonokono oia i ka hakaka.
15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
Nolaila, e loohia koke mai oia e ka make; E haihai koke ia oia, aole mea nana e hoola,
16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
O keia mau mea eono, he mau mea e inaina mai ai o Iehova; Ehiku hoi e hoopailua ai o kona naau.
17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
O na maka kiekie, o ke elelo wahahee, A me na lima hookahe koko hala ole,
18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
O ka naau e imi ana i na manao kolohe, A me na wawae e holo kiki ana i ka hewa,
19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
O ka mea hoike hoopunipuni e hana ana i ka wahahee, A me ka mea hookonokono i ka hakaka mawaena o na hoahanau.
20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
E kuu keiki, e malama oe i ke kanoha a kou makuakane, Mai haalele hoi i ke kanawai o kon makuwahine.
21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
E hawele mau oe ia mau mea ma kou naau, E nakii oe ia mau mea ma kou a-i.
22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
I kou hele ana, ea, e kai aku ia ia oe; I kou moe ana e kiai oia maluna ou; I kou ala ana iluna, oia ke kamailio pu me oe.
23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
No ka mea, he kukui ke kauoha, He malamalama ke kanawai, O ka aoao o ke ola oia ke ao ana e naauao ai:
24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
I malamaia oe i ka wahine ino, I ka malihini i hoomalimali me kona elelo.
25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
Mai kuko aku i kona maikai maloko o kou naau, Aole hoi e puniheiia e kona mau lihilihi.
26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
No ka mea, no ka wahine hookamakama, E nele ke kanaka a i ka apana ai; Hoohalua no ka wahine moe kolohe i ka uhane i minaminaia.
27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
E lawe anei ke kanaka i ke ahi ma kona poli, Aole hoi e wela kona kapa?
28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
Ina o hele ke kanaka ma na nanahu e aa ana, Aole anei e wela kona kapuwai?
29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
Pela ka mea e komo ae ana i ka wahine a kona hoalauna; Aole e aponoia na mea hoopa ia ia.
30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
Aole i hoowahawahaia ka aihue i kona aihue ana, Ina he mea ia e maona ai kona pololi.
31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
Aka, i loaa oia, e uku pahiku no, E haawi oia i ka waiwai a pau o kona hale.
32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
O ka mea moe kolohe me ka wahine, aole ona naauao; O ka make o kona uhane kana i hana'i.
33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
E loaa ia ia ka eha a me ka hoowahawahaia mai. Aole hoi o holoiia kona mea e hilahila ai.
34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
No ka mea, o ka lili, oia ko ke kanaka mea e ukiuki ai; Aole oia e hoopakele i kona la e hoopai aku ai.
35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
Aole oia e manao mai i ka uku; Aole hoi oia o oluolu, ke haawi mai oe i na makana he nui.
