Sananlaskujen 6
1 Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
My son! if thou hast been surety for thy friend, Hast stricken for a stranger thy hand,
2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
Hast been snared with sayings of thy mouth, Hast been captured with sayings of thy mouth,
3 ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
Do this now, my son, and be delivered, For thou hast come into the hand of thy friend. Go, trample on thyself, and strengthen thy friend,
4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
Give not sleep to thine eyes, And slumber to thine eyelids,
5 Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
Be delivered as a roe from the hand, And as a bird from the hand of a fowler.
6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
Go unto the ant, O slothful one, See her ways and be wise;
7 Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
Which hath not captain, overseer, and ruler,
8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
She doth prepare in summer her bread, She hath gathered in harvest her food.
9 Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
Till when, O slothful one, dost thou lie? When dost thou arise from thy sleep?
10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
A little sleep, a little slumber, A little clasping of the hands to rest,
11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
And thy poverty hath come as a traveller, And thy want as an armed man.
12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
A man of worthlessness, a man of iniquity, Walking [with] perverseness of mouth,
13 Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
Winking with his eyes, speaking with his feet, Directing with his fingers,
14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
Frowardness [is] in his heart, devising evil at all times, Contentions he sendeth forth.
15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
Therefore suddenly cometh his calamity, Instantly he is broken — and no healing.
16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
These six hath Jehovah hated, Yea, seven [are] abominations to His soul.
17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
Eyes high — tongues false — And hands shedding innocent blood —
18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
A heart devising thoughts of vanity — Feet hasting to run to evil —
19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
A false witness [who] doth breathe out lies — And one sending forth contentions between brethren.
20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
Keep, my son, the command of thy father, And leave not the law of thy mother.
21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
Bind them on thy heart continually, Tie them on thy neck.
22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
In thy going up and down, it leadeth thee, In thy lying down, it watcheth over thee, And thou hast awaked — it talketh [with] thee.
23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
For a lamp [is] the command, And the law a light, And a way of life [are] reproofs of instruction,
24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
To preserve thee from an evil woman, From the flattery of the tongue of a strange woman.
25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
Desire not her beauty in thy heart, And let her not take thee with her eyelids.
26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
For a harlot consumeth unto a cake of bread, And an adulteress the precious soul hunteth.
27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
Doth a man take fire into his bosom, And are his garments not burnt?
28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
Doth a man walk on the hot coals, And are his feet not scorched?
29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
So [is] he who hath gone in unto the wife of his neighbour, None who doth touch her is innocent.
30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
They do not despise the thief, When he stealeth to fill his soul when he is hungry,
31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
And being found he repayeth sevenfold, All the substance of his house he giveth.
32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
He who committeth adultery [with] a woman lacketh heart, He is destroying his soul who doth it.
33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
A stroke and shame he doth find, And his reproach is not wiped away,
34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
For jealousy [is] the fury of a man, And he doth not spare in a day of vengeance.
35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
He accepteth not the appearance of any atonement, Yea, he doth not consent, Though thou dost multiply bribes!
