Sananlaskujen 6
1 Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
Mi sone, if thou hast bihiyt for thi freend; thou hast fastned thin hoond at a straunger.
2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
Thou art boundun bi the wordis of thi mouth; and thou art takun with thin owne wordis.
3 ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
Therfor, my sone, do thou that that Y seie, and delyuere thi silf; for thou hast fallun in to the hond of thi neiybore. Renne thou aboute, haste thou, reise thi freend;
4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
yyue thou not sleep to thin iyen, nether thin iyeliddis nappe.
5 Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
Be thou rauyschid as a doo fro the hond; and as a bridde fro aspiyngis of the foulere.
6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
O! thou slowe man, go to the `amte, ether pissemyre; and biholde thou hise weies, and lerne thou wisdom.
7 Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
Which whanne he hath no duyk, nethir comaundour, nether prince;
8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
makith redi in somer mete to hym silf, and gaderith togidere in heruest that, that he schal ete.
9 Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
Hou long schalt thou, slow man, slepe? whanne schalt thou rise fro thi sleep?
10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
A litil thou schalt slepe, a litil thou schalt nappe; a litil thou schalt ioyne togidere thin hondis, that thou slepe.
11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
And nedynesse, as a weigoere, schal come to thee; and pouert, as an armed man. Forsothe if thou art not slow, thi ripe corn schal come as a welle; and nedynesse schal fle fer fro thee.
12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
A man apostata, a man vnprofitable, he goith with a weiward mouth;
13 Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
he bekeneth with iyen, he trampith with the foot, he spekith with the fyngur,
14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
bi schrewid herte he ymagyneth yuel, and in al tyme he sowith dissenciouns.
15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
His perdicioun schal come to hym anoon, and he schal be brokun sodeynli; and he schal no more haue medecyn.
16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
Sixe thingis ben, whyche the Lord hatith; and hise soule cursith the seuenthe thing.
17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
Hiye iyen, a tunge liere, hondis schedinge out innocent blood,
18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
an herte ymagynynge worste thouytis, feet swifte to renne in to yuel,
19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
a man bringynge forth lesingis, a fals witnesse; and him that sowith discordis among britheren.
20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
Mi sone, kepe the comaundementis of thi fadir; and forsake not the lawe of thi modir.
21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
Bynde thou tho continueli in thin herte; and cumpasse `to thi throte.
22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
Whanne thou goist, go tho with thee; whanne thou slepist, kepe tho thee; and thou wakynge speke with tho.
23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
For the comaundement of God is a lanterne, and the lawe is liyt, and the blamyng of techyng is the weie of lijf;
24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
`that the comaundementis kepe thee fro an yuel womman, and fro a flaterynge tunge of a straunge womman.
25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
Thin herte coueite not the fairnesse of hir; nether be thou takun bi the signes of hir.
26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
For the prijs of an hoore is vnnethe of o loof; but a womman takith the preciouse soule of a man.
27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
Whether a man mai hide fier in his bosum, that hise clothis brenne not;
28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
ethir go on colis, and hise feet be not brent?
29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
So he that entrith to the wijf of his neiybore; schal not be cleene, whanne he hath touchid hir.
30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
It is not greet synne, whanne a man stelith; for he stelith to fille an hungri soule.
31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
And he takun schal yelde the seuenthe fold; and he schal yyue al the catel of his hous, and schal delyuere hym silf.
32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
But he that is avouter; schal leese his soule, for the pouert of herte.
33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
He gaderith filthe, and sclaundrith to hym silf; and his schenschip schal not be don awei.
34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
For the feruent loue and strong veniaunce of the man schal not spare in the dai of veniaunce,
35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
nether schal assente to the preieris of ony; nether schal take ful many yiftis for raunsum.
