Sananlaskujen 6
1 Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
Min Søn! dersom du er gaaet i Borgen hos din Næste, har givet Haandslag til den fremmede;
2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
har du bundet dig ved din Munds Ord, ladet dig fange ved din Mands Ord:
3 ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
Saa gør dog dette, min Søn! og red dig, fordi du er kommen i din Næstes Haand: Gak, nedkast dig for hans Fødder, og træng ind paa din Næste!
4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
Tilsted ikke dine Øjne at sove eller dine Øjenlaage at slumre.
5 Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
Fri dig som en Raa af Jægerens Haand og som en Fugl af Fuglefængerens Haand.
6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
Du lade! gak til Myren, se dens Veje, og bliv viis.
7 Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
Skønt den ikke har nogen Fyrste, Foged eller Hersker,
8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
bereder den om Sommeren sin Mad, den samler om Høsten sin Spise.
9 Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
Du lade! hvor længe vil du ligge? naar vil du staa op af din Søvn?
10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
Sov lidt endnu, blund lidt, fold Hænderne lidt for at hvile:
11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
Saa skal din Armod komme som en Landstryger og din Trang som skjoldvæbnet Mand.
12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
Et nedrigt Menneske, en uretfærdig Mand er den, som gaar med en vanartig Mund;
13 Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
den, som giver Vink med sine Øjne, gør Tegn med sine Fødder, peger med sine Fingre;
14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
den, som har forvendte Ting i sit Hjerte og optænker ondt til hver Tid og kommer Trætter af Sted.
15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
Derfor skal hans Ulykke komme hastelig, han skal snart sønderknuses, og der skal ingen Lægedom være.
16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
Disse seks Stykker hader Herren, og de syv ere en Vederstyggelighed for hans Sjæl:
17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
Stolte Øjne, en løgnagtig Tunge og Hænder, som udgyde den uskyldiges Blod;
18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
et Hjerte, som optænker uretfærdige Tanker; Fødder, som haste med at løbe til det onde;
19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
den, der som falsk Vidne taler Løgn; og den, som kommer Trætter af Sted imellem Brødre.
20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
Min Søn! bevar din Faders Bud, og forlad ikke din Moders Lov.
21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
Knyt dem til dit Hjerte for stedse, bind dem om din Hals!
22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
Naar du vandrer, skal den lede dig, naar du lægger dig, skal den bevare dig, og naar du opvaagner, skal den tale til dig.
23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
Thi Budet er en Lampe og Loven et Lys, og Undervisningens Revselse er Vej til Livet;
24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
at den maa bevare dig fra en ond Kvinde, fra en fremmed Tunges Sledskhed.
25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
Begær ikke hendes Dejlighed i dit Hjerte, og lad hende ikke indtage dig med sine Øjenlaage!
26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
Thi for en Skøges Skyld gælder det kun om et Stykke Brød, men en anden Mands Hustru fanger den dyrebare Sjæl.
27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
Mon nogen kan tage Ild i sin Barm, uden at hans Klæder brændes op?
28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
Eller mon nogen kan gaa paa Gløder, uden at hans Fødder brændes?
29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
Saa sker det ham, som gaar ind til sin Næstes Hustru; ingen, som rører hende, slipper fri for Straf.
30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
Man ringeagter ikke, at en Tyv stjæler for at mætte sig, naar han er hungrig;
31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
men naar han bliver greben, maa han betale syv Fold, han maa give alt sit Hus's Gods.
32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
Den, som bedriver Hor med en Kvinde, fattes Forstand; den, som vil fordærve sin Sjæl, han, ja han gør sligt.
33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
Plage og Skam skal ramme ham, og hans Skændsel skal ikke udslettes.
34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
Thi nidkær er Mandens Vrede, og han skal ikke skaane paa Hævnens Dag;
35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
han skal ikke tage nogen Bod for gyldig og ikke samtykke, om du end vilde give megen Skænk.
