Sananlaskujen 6
1 Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
Sine moj, kad jamčiš bližnjemu svojem i daš svoju ruku drugome,
2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
vezao si se vlastitim usnama, uhvatio se riječima svojih usta;
3 ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
učini onda ovo, sine moj: oslobodi se! Jer si dopao u ruke bližnjemu svojemu; idi, baci se preda nj i salijeći bližnjega svoga.
4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
Ne daj sna svojim očima ni drijema svojim vjeđama;
5 Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
otmi se kao gazela iz mreže i kao ptica iz ruku ptičaru.
6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
Idi k mravu, lijenčino, promatraj njegove pute i budi mudar:
7 Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
on nema vođe, nadzornika, ni nadstojnika,
8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
ljeti se sebi brine za hranu i prikuplja jelo u doba žetve.
9 Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
A ti, dokle ćeš, lijenčino, spavati? Kad ćeš se dići oda sna svoga?
10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
Još malo odspavaj, još malo odrijemaj, još malo podvij ruke za počinak
11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
i doći će tvoje siromaštvo kao skitač i tvoja oskudica kao oružanik.
12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
Nevaljalac i opak čovjek hodi s lažljivim ustima;
13 Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
namiguje očima, lupka nogama, pokazuje prstima;
14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
prijevare su mu u srcu, snuje zlo u svako doba, zameće svađe.
15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
Zato će mu iznenada doći propast, i učas će se slomiti i neće mu biti lijeka.
16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
Šest je stvari koje Gospod mrzi, a sedam ih je gnusoba njegovu biću:
17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
ohole oči, lažljiv jezik, ruke koje prolijevaju krv nevinu,
18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
srce koje smišlja grešne misli, noge koje hitaju na zlo,
19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
lažan svjedok koji širi laži, i čovjek koji zameće svađe među braćom.
20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
Sine moj, čuvaj zapovijedi oca svoga i ne odbacuj nauka matere svoje.
21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
Priveži ih sebi na srce zauvijek, ovij ih oko svoga grla;
22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
da te vode kada hodiš, da te čuvaju kada spavaš i da te razgovaraju kad se probudiš.
23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
Jer je zapovijed svjetiljka, pouka je svjetlost, opomene stege put su života;
24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
da te čuvaju od zle žene, od laskava jezika tuđinke.
25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
Ne poželi u svom srcu njezine ljepote i ne daj da te osvoji trepavicama svojim,
26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
jer bludnici dostaje i komad kruha, dok preljubnica lovi dragocjeni život.
27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
Može li tko nositi oganj u njedrima a da mu se odjeća ne upali?
28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
Može li tko hoditi po živom ugljevlju a svojih nogu da ne ožeže?
29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
Tako biva onomu tko ide k ženi svoga bližnjega: neće ostati bez kazne tko god se nje dotakne.
30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
Ne sramote li lupeža sve ako je krao da gladan utoli glad:
31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
uhvaćen, on sedmerostruko vraća i plaća svim imanjem kuće svoje.
32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
Nerazuman je, dakle, tko se upušta s preljubnicom; dušu svoju gubi koji tako čini.
33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
Bruke i sramote dopada i rug mu se nikad ne briše.
34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
Jer bijesna je ljubomornost u muža: on ne zna za milost u osvetni dan;
35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.
ne pristaje ni na kakav otkup i ne prima ma kolike mu darove dao.
