Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Hijo mío está atento a mi sabiduría, y a mi inteligencia inclina tu oído:
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
Para que guardes mis consejos; y tus labios conserven la ciencia.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
Porque los labios de la mujer extraña destilan panal de miel; y su paladar es más suave que el aceite:
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Mas su fin es amargo como el ajenjo; agudo como espada de dos filos.
Sus pies descienden a la muerte: sus pasos sustentan el sepulcro. (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
Si no pesares el camino de vida, sus caminos son instables: no los conocerás.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Ahora pues, hijos, oídme, y no os apartéis de las razones de mi boca.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Aleja de ella tu camino; y no te acerques a la puerta de su casa.
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
Porque no des a los extraños tu honor; y tus años a cruel.
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
Porque no se harten los extraños de tu fuerza; y tus trabajos estén en casa del extraño:
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
Y gimas en tus postrimerías, cuando se consumiere tu carne y tu cuerpo,
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
Y digas: ¿Cómo aborrecí el castigo; y mi corazón menospreció la reprensión,
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
Y no oí la voz de los que me castigaban; y a los que me enseñaban no incliné mi oído?
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
Poco se faltó para que no cayese en todo mal, en medio de la compañía y de la congregación.
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Bebe el agua de tu cisterna, y las corrientes de tu pozo.
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Derrámense por de fuera tus fuentes: en las plazas los ríos de tus aguas.
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Sean para ti solo, y no para los extraños contigo.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Será bendito tu manadero; y alégrate de la mujer de tu mocedad.
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
Cierva amada, y graciosa cabra; sus pechos te hartarán en todo tiempo; y de su amor andarás ciego de continuo.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
¿Y por qué andarás ciego, hijo mío, con la ajena, y abrazarás el seno de la extraña?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
Pues que los caminos del hombre están delante de los ojos de Jehová, y él pesa todas sus veredas.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
Sus iniquidades prenderán al impío; y con las cuerdas de su pecado será detenido.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Él morirá sin castigo; y por la multitud de su locura errará.
