Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Moj sin, prisluhni moji modrosti in svoje uho pripogni k mojemu razumevanju,
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
da boš lahko upošteval preudarnost in da bodo tvoje ustnice lahko obvarovale spoznanje.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
Kajti ustnice tuje ženske kapljajo kakor satovje in njena usta so bolj prilizljiva kakor olje,
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
toda njen konec je grenek kakor pelin, oster kakor dvorezen meč.
Njena stopala gredo dol k smrti, njeni koraki se prijemljejo pekla. (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
Da ne bi preudarjal steze življenja, njene poti so premične, da jih ti ne moreš spoznati.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Zato mi torej prisluhnite, oh vi otroci in ne odidite od besed mojih ust.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Svojo pot odstrani daleč od nje in ne pridi blizu vrat njene hiše,
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
da ne bi svoje časti dal drugim in svojih let krutemu,
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
da ne bi bili tujci nasičeni s tvojim premoženjem in bi bili tvoji napori v hiši tujca
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
in boš končno žaloval, ko bo tvoje meso in tvoje telo iztrošeno
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
in rečeš: »Kako sem sovražil poučevanje in je moje srce preziralo opomin
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
in nisem ubogal glasu svojih učiteljev niti svojega ušesa nagnil k tem, ki so me poučevali!
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
Bil sem skoraj v vsem zlu v sredi skupnosti in zbora.«
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Pij vode iz svojega lastnega vodnega zbiralnika in tekoče vode iz svojega lastnega izvira.
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Naj bodo tvoji studenci razpršeni naokoli in reke vodá po ulicah.
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Naj bodo samo tvoji lastni in ne s teboj [tudi] tujčevi.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Naj bo tvoj studenec blagoslovljen in razveseljuj se z ženo svoje mladosti.
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
Ona naj bo kakor ljubeča košuta in prijetna srna. Naj te njene prsi zadovoljijo ob vseh časih in vedno bodi očaran z njeno ljubeznijo.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
Zakaj hočeš biti ti, moj sin, očaran s tujo žensko in objemati naročje tujke?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
Kajti človekove poti so pred Gospodovimi očmi in on preudarja vsa njegova ravnanja.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
Njegove lastne krivičnosti bodo zlobnega vzele k sebi in držan bo z vrvmi svojih grehov.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Umrl bo brez poučevanja in v veličini svoje neumnosti bo zašel na stranpot.
