< Sananlaskujen 5 >
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
5 Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol )
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
