Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Son min, gjev agt på min visdom, lut øyra ned til mitt vit!
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
So du kann halda deg gløggtenkt, og lipporne gøyma på kunnskap.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
For honning dryp av skjøkjelippor, og hennar gom er sleipar’ enn olje,
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
men til slutt er ho beisk som malurt, kvass som eit tvieggja sverd.
Hennar føter stig ned til dauden, hennar fet fører radt til helheims. (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
Ho gjeng ikkje livsens stig, gålaus vinglar ho vegvill.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Og no, søner, høyr på meg, og vik ikkje frå det munnen min mæler!
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Lat din veg vera langt frå henne, kom’kje nær til husdøri hennar!
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
Annars gjev du din vænleik til andre, åt ein hardstyrar åri dine.
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
Av di eiga vil framande mettast, det du samla med stræv, kjem i annanmanns hus,
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
so du lyt stynja til slutt når ditt hold og kjøt er upptært,
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
og segja: «Kor kunde eg hata tukt, og hjarta mitt vanvyrda age?
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
Kvi høyrde eg ikkje på meistrarne mine, og lydde på deim som lærde meg?
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
Nær var eg komen ille i det midt i mengdi som sat til tings.»
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Drikk or din eigen brunn, det som renn or di eigi kjelda!
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Skulde kjeldorne dine renna på gata, vatsbekkjerne dine ute på torgi?
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Lat deim vera berre for deg, og ikkje for framande med deg!
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Kjelda di vere velsigna, gled du deg i din ungdoms viv.
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
Elskhugs-hindi, ynde-gasella - barmen hennar alltid deg kveikje, stødt vere du trylt av hennar kjærleik.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
Kvi skulde du, son min, tryllast av onnor kona, og femna barmen på framand kvinna?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
For Herren hev kvar manns vegar for augo, og han jamnar alle hans stigar.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
Den gudlause vert fanga i misgjerningarne sine, hans synde-band bind honom fast.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Han døyr av di han ikkje let seg aga, og ved sin store dårskap tumlar han i koll.
