Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Figliuol mio, attendi alla mia sapienza, Inchina il tuo orecchio al mio intendimento;
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
Acciocchè tu osservi gli avvedimenti, E che le tue labbra conservino la scienza.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
Perciocchè le labbra della [donna] straniera stillano favi di miele. E il suo palato [è] più dolce che olio;
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Ma il fine di essa [è] amaro come assenzio, Acuto come una spada a due tagli.
I suoi piedi scendono alla morte; I suoi passi fanno capo all'inferno. (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
I suoi sentieri sono vaganti, senza che essa sappia ove va, Perchè non considera attentamente la via della vita.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Ora dunque, figliuoli, ascoltatemi, E non vi dipartite da' detti della mia bocca.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Allontana la tua via da essa, E non accostarti all'uscio della sua casa;
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
Che talora tu non dia il tuo onore agli stranieri, E gli anni tuoi al crudele;
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
Che talora i forestieri non si sazino delle tue facoltà; E che le tue fatiche [non vadano] nella casa dello strano;
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
[E che tu non] gema alla fine, Quando la tua carne ed il tuo corpo saranno consumati;
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
E non dica: Come ebbi io in odio l'ammaestramento? E come rigettò il mio cuore la correzione?
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
E [come] non ascoltai la voce di quelli che mi ammaestravano, E non inchinai il mio orecchio a quelli che m'insegnavano?
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
Quasi che sono stato in ogni male, In mezzo della raunanza e della congregazione.
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Bevi delle acque della tua cisterna, E de' ruscelli di mezzo della tua fonte.
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Spandansi le tue fonti fuori, Ed i ruscelli delle [tue] acque per le piazze.
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Sieno [quelle acque] a te solo, E a niuno strano teco.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Sia la tua fonte benedetta; E rallegrati della moglie della tua giovanezza.
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
[Siati ella] una cerva amorosa, ed una cavriuola graziosa; Inebbrinti le sue mammelle in ogni tempo; Sii del continuo invaghito del suo amore.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
E perchè, figliuol mio, t'invaghiresti della straniera, Ed abbracceresti il seno della forestiera?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
Conciossiachè le vie dell'uomo [sieno] davanti agli occhi del Signore, E ch'egli consideri tutti i suoi sentieri.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
Le iniquità dell'empio lo prenderanno, Ed egli sarà ritenuto con le funi del suo peccato.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Egli morrà per mancamento di correzione; E andrà errando per la molta sua pazzia.
