Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Fiam, bölcsességemre figyelj, értelmemre hajtsad füledet,
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
hogy megőrizd a meggondolást s a tudást óvják meg az ajkaid.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
Mert színméztől csepegnek az idegen nőnek ajkai és ínye simább az olajnál;
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
de a vége keserű, mint az üröm, éles, mint a kétélű kard.
Lábai halálra szállnak le, az alvilágot tartják léptei; (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
az élet ösvényeit nehogy mérlegelje, tétováztak nyomdokai, a nélkül hogy tudná.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Most pedig, fiúk, hallgassatok reám, s ne térjetek el szájam mondásaitól!
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Távol tartsd tőle útadat, s ne közeledjél háza bejáratához.
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
Nehogy másoknak adjad díszedet és esztendőidet a kegyetlennek;
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
nehogy idegenek lakjanak jól erőddel és fáradalmaiddal idegen ember házában.
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
Sóhajtasz majd végeden, midőn elfogy tested és húsod,
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
és azt mondod: mint gyűlöltem az oktatást s a feddést megvetette szívem,
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
és nem hallgattam oktatóim szavára s tanítóim felé nem hajtottam fülemet!
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
Kevés híján benn voltam minden bajban, gyülekezet és község közepette!
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Igyál vizet saját vermedből és folyóvizet saját kutadból.
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Az utczára omoljanak forrásaid, a piaczokra vízpatakok?
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Legyenek egyedül a tieid s nem idegenekéi veled együtt.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Legyen a te kútfőd áldott s örülj ifjúkorod feleségével.
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
Szerelmetes őzike, kedves zerge: emlői ittasítsanak minden időben, szerelmében mámorosodjál mindig;
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
hisz miért mámorosodnál, fiam, idegen nővel s ölelnéd más asszonynak keblét?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
Mert az Örökkévaló szemei előtt vannak a férfi útjai s mind a nyomdokait mérlegeli.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
Bűnei megfogják a gonoszt és vétke kötelékeivel fogva tartatik.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Ő meg fog halni oktatás híján s oktalanságának nagyságában eltévelyeg.
