Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Mon fils, sois attentif à ma sagesse, incline ton oreille à ma prudence;
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
Afin que tu conserves la réflexion, et que tes lèvres gardent la connaissance.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
Car les lèvres de l'étrangère distillent le miel, et son palais est plus doux que l'huile.
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Mais ce qui en provient est amer comme de l'absinthe, et perçant comme une épée à deux tranchants.
Ses pieds conduisent à la mort; ses démarches aboutissent au Sépulcre. (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
Elle ne considère pas le chemin de la vie; ses voies s'égarent, elle ne sait où.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Maintenant donc, mes enfants, écoutez-moi; et ne vous détournez point des paroles de ma bouche.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Éloigne ton chemin d'elle, et n'approche point de l'entrée de sa maison;
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
De peur que tu ne donnes ton honneur à d'autres, et tes années à un homme cruel;
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
De peur que les étrangers ne se rassasient de ta fortune, et que ce que tu auras acquis par ton travail ne passe dans une maison étrangère;
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
Et que tu ne rugisses quand tu seras près de ta fin, quand ta chair et ton corps seront consumés,
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
Et que tu ne dises: Comment ai-je haï l'instruction, et comment mon cœur a-t-il dédaigné les réprimandes?
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
Comment n'ai-je point obéi à la voix de ceux qui m'instruisaient, et n'ai-je point incliné mon oreille vers ceux qui m'enseignaient?
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
Peu s'en est fallu que je n'aie été plongé dans tous les maux, au milieu du peuple et de l'assemblée.
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Bois des eaux de ta citerne, et des ruisseaux de ton puits.
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Tes fontaines doivent-elles se répandre dehors, et tes ruisseaux d'eau sur les places publiques?
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Qu'ils soient à toi seul, et non aux étrangers avec toi.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Que ta source soit bénie; et réjouis-toi de la femme de ta jeunesse,
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
Comme d'une biche aimable et d'une chèvre gracieuse; que ses caresses te réjouissent en tout temps, et sois continuellement épris de son amour.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
Et pourquoi, mon fils, t'égarerais-tu après une autre, et embrasserais-tu le sein d'une étrangère?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
Car les voies de l'homme sont devant les yeux de l'Éternel, et il pèse toutes ses démarches.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
Le méchant sera pris dans ses iniquités, et il sera retenu dans les cordes de son péché.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Il mourra, faute d'instruction, et il ira errant par la grandeur de sa folie.
