Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Mon fils, sois attentif à ma sagesse, et prête l’oreille à mon intelligence,
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
afin que tu conserves la réflexion, et que tes lèvres gardent la science.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
Car les lèvres de l’étrangère distillent le miel, et son palais est plus doux que l’huile.
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Mais à la fin elle est amère comme l’absinthe, aiguë comme un glaive à deux tranchants.
Ses pieds descendent vers la mort, ses pas vont droit au schéol. (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
Elle ne considère pas le chemin de la vie, ses pas s’en vont incertains elle ne sait où.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Et maintenant, mes fils, écoutez-moi, et ne vous écartez pas des paroles de ma bouche.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Eloigne d’auprès d’elle ton chemin, ne t’approche pas de la porte de sa maison,
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
de peur que tu ne livres à d’autres la fleur de ta jeunesse, et tes années au tyran cruel;
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
de peur que des étrangers ne se rassasient de tes biens, et que le fruit de ton travail ne passe dans la maison d’autrui;
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
de peur que tu ne gémisses à la fin, quand ta chair et ton corps seront consumés,
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
et que tu ne dises: Comment donc ai-je pu haïr la correction, et comment mon cœur a-t-il dédaigné la réprimande?
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
Comment ai-je pu ne pas écouter la voix de mes maîtres, ne pas prêter l’oreille à ceux qui m’instruisaient?
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
J’ai failli en venir au comble du malheur, au milieu du peuple et de l’assemblée.
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Bois l’eau de ta citerne, les ruisseaux qui sortent de ton puits.
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Que tes sources se répandent au dehors, que tes ruisseaux coulent sur les places publiques!
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Qu’ils soient pour toi seul, et non pour des étrangers avec toi!
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Que ta source soit bénie, et mets ta joie dans la femme de ta jeunesse.
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
Biche charmante, gracieuse gazelle, — que ses charmes t’enivrent en tout temps, sois toujours épris de son amour!
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
Pourquoi, mon fils, t’éprendrais-tu d’une étrangère, et embrasserais-tu le sein d’une inconnue?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
Car devant les yeux de Yahweh sont les voies de l’homme, il considère tous ses sentiers.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
Le méchant est pris dans ses propres iniquités, il est saisi par les liens de son péché.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Il mourra faute de correction, il sera trompé par l’excès de sa folie.
