Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
My son! to my wisdom give attention, To mine understanding incline thine ear,
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
To observe thoughtfulness, And knowledge do thy lips keep.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
For the lips of a strange woman drop honey, And smoother than oil [is] her mouth,
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
And her latter end [is] bitter as wormwood, Sharp as a sword [with] mouths.
Her feet are going down to death, Sheol do her steps take hold of. (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
The path of life — lest thou ponder, Moved have her paths — thou knowest not.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
And now, ye sons, hearken to me, And turn not from sayings of my mouth.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Keep far from off her thy way, And come not near unto the opening of her house,
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
Lest thou give to others thy honour, And thy years to the fierce,
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
Lest strangers be filled [with] thy power, And thy labours in the house of a stranger,
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
And thou hast howled in thy latter end, In the consumption of thy flesh and thy food,
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
And hast said, 'How have I hated instruction, And reproof hath my heart despised,
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
And I have not hearkened to the voice of my directors, And to my teachers have not inclined mine ear.
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
As a little thing I have been all evil, In the midst of an assembly and a company.
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Drink waters out of thine own cistern, Even flowing ones out of thine own well.
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Let thy fountains be scattered abroad, In broad places rivulets of waters.
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Let them be to thee for thyself, And not to strangers with thee.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Let thy fountain be blessed, And rejoice because of the wife of thy youth,
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
A hind of loves, and a roe of grace! Let her loves satisfy thee at all times, In her love magnify thyself continually.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
And why dost thou magnify thyself, My son, with a stranger? And embrace the bosom of a strange woman?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
For over-against the eyes of Jehovah are the ways of each, And all his paths He is pondering.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
His own iniquities do capture the wicked, And with the ropes of his sin he is holden.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
He dieth without instruction, And in the abundance of his folly magnifieth himself!
