Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
My son, to my wisdom, attend, and, to mine understanding, incline thou thine ear:
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
That thou mayest preserve discretion, —and, as for knowledge, that thy lips may guard it.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
For, with sweet droppings, drip the lips of her that is a stranger, and, smoother than oil, is her mouth;
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
But, the latter end of her, is bitter as wormwood, sharp, as a two-edged sword!
Her feet, are going down to death, —on hades, will her steps take firm hold. (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
Lest, the path of life, she should ponder, her tracks have wandered she knoweth not [whither].
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Now, therefore, ye sons, hearken unto me, and do not turn away from the sayings of my mouth.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Keep far from her thy way, and do not go near the opening of her house:
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
Lest thou give, to other men, thy vigour, and thy years, to him that is cruel:
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
Lest strange men, be well fed, by thy strength, and, thy toils, be in the house of the alien.
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
So shalt thou grieve in thy latter end, in the failing of thy flesh and of thy healthy condition;
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
And thou shalt say—How I hated correction! and, reproof, my heart disdained;
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
Neither hearkened I to the voice of my teachers, nor, to my instructors, inclined I mine ear:
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
Soon was I in all evil, in the midst of convocation and assembly.
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Drink thou water out of thine own cistern, and flowing streams out of the midst of thine own well.
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Let not thy fountains, flow over, abroad, in the streets, dividings of waters:
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Let them be for thyself, alone, and not for strangers with thee.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Let thy well-spring be blessed, —and get thy joy from the wife of thy youth: —
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
A loving hind! a graceful doe! let, her bosom, content thee at all times, and, in her love, mayst thou stray evermore.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
Wherefore, then, shouldst thou stray, my son, with a strange woman? or embrace the bosom of a woman unknown?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
For, before the eyes of Yahweh, are the ways of a man, —and, all his tracks, doth he consider:
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
His own iniquities, shall entrap him with the lawless, and, by the cords of his own sin, shall he be seized.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
He, shall die, for lack of discipline, and, by the abounding of his perversity, shall he be lost.
