< Sananlaskujen 5 >
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
My son, attend to my wisdom, and incline thy ear to my prudence.
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
That thou mayst keep thoughts, and thy lips may preserve instruction. Mind not the deceit of a woman.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
For the lips of a harlot are like a honeycomb dropping, and her throat is smoother than oil.
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
But her end is bitter as wormwood, and sharp as a two-edged sword.
5 Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin. (Sheol )
Her feet go down into death, and her steps go in as far as hell. (Sheol )
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
They walk not by the path of life, her steps are wandering, and unaccountable.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Now therefore, my son, hear me, and depart not from the words of my mouth.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Remove thy way far from her, and come not nigh the doors of her house.
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
Give not thy honour to strangers, and thy years to the cruel.
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
Lest strangers be filled with thy strength, and thy labours be in another man’s house,
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
And thou mourn it the last, when thou shalt have spent thy flesh and thy body, and say:
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
Why have I hated instruction, and my heart consented not to reproof,
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
And have not heard the voice of them that taught me, and have not inclined my ear to masters?
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
I have almost been in all evil, in the midst of the church and of the congregation.
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Drink water out of thy own cistern, and the streams of thy own well:
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Let thy fountains be conveyed abroad, and in the streets divide thy waters.
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Keep them to thyself alone, neither let strangers be partakers with thee.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Let thy vein be blessed, and rejoice with the wife of thy youth:
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
Let her be thy dearest hind, and most agreeable fawn: let her breasts inebriate thee at all times; he thou delighted continually with her love.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
Why art thou seduced, my son, by a strange woman, and art cherished in the bosom of another?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
The Lord beholdeth the ways of man, and considereth all his steps.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
His own iniquities catch the wicked, and he is fast bound with the ropes of his own sins.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
He shall die, because he hath not received instruction, and in the multitude of his folly he shall be deceived.