Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Mijn zoon, schenk uw aandacht aan mijn wijsheid, Neig uw oor tot mijn inzicht;
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
Dat overleg en ervaring u mogen behoeden, En u bewaren voor de lippen van een vreemde vrouw.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
Want al druipen de lippen der vreemde van honing, En is haar gehemelte gladder dan olie,
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Ten slotte is zij bitter als alsem, En scherp als een tweesnijdend zwaard.
Haar voeten dalen af naar de dood, Tot de onderwereld leiden haar schreden; (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
Ze bakent de weg des levens niet af, Maar haar paden kronkelen ongemerkt!
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Welnu dan kinderen, luistert naar mij, Keert u niet af van mijn woorden.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Houd uw weg verre van haar, Nader niet tot de deur van haar huis:
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
Anders moet ge aan anderen uw frisheid afstaan, Uw jaren offeren aan een ongenadig mens
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
Verrijken zich vreemden met uw vermogen, En komt uw zuurverdiend loon in het huis van een ander.
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
Dan slaat ge ten slotte aan ‘t jammeren, En moet ge, als heel uw lichaam op is, bekennen:
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
Hoe heb ik toch de tucht kunnen haten, En de vermaning in de wind kunnen slaan?
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
Waarom heb ik niet geluisterd naar hen, die mij onderwezen, Geen aandacht geschonken aan hen, die mij leerden?
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
Nu hebben mij haast alle rampen getroffen Midden in de kring van mijn volk!
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Drink water uit uw eigen bron, Een koele dronk uit uw eigen put
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Zoudt ge úw wellen over de rand laten stromen, Uw watergolven over de straten?
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Néén, u alleen behoren zij toe, Niet aan vreemden nevens u.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Houd dus uw bron voor u zelf, En geniet van de vrouw uwer jeugd:
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
Die aanminnige hinde, Die bevallige gems; Haar borsten mogen u ten allen tijde bevredigen. Aan haar liefde moogt ge u voortdurend bedwelmen.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
Waarom, mijn zoon, zoudt ge u aan een vreemde te buiten gaan, De boezem strelen van een onbekende?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
Voor de ogen van Jahweh liggen de wegen van iedereen open, Hij let op de paden van allen:
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
De boze wordt in zijn eigen wandaden verstrikt, In de banden van zijn zonden gevangen;
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Zijn losbandigheid brengt hem om het leven, Door zijn vele dwaasheden komt hij om.
