Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Mærk dig, min Søn, min Visdom, bøj til min Indsigt dit Øre,
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
at Kløgt maa vaage øver dig, Læbernes Kundskab vare paa dig.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
Thi af Honning drypper den fremmedes Læber, glattere end Olie er hendes Gane;
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
men til sidst er hun besk som Malurt, hvas som tveægget Sværd;
hendes Fødder styrer nedad mod Døden, til Dødsriget stunder hendes Fjed; (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
hun følger ej Livets Vej, hendes Spor er bugtet, hun ved det ikke.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Hør mig da nu, min Søn, vig ikke fra min Munds Ord!
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Lad din Vej være langt fra hende, kom ej hendes Husdør nær,
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
at du ikke maa give andre din Ære, en grusom Mand dine Aar.
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
at ikke dit Gods skal mætte fremmede, din Vinding ende i Andenmands Hus,
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
saa du gribes af Anger til sidst, naar dit Kød og Huld svinder hen,
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
og du siger: »Ak, at jeg hadede Tugt, at mit Hjerte lod haant om Revselse,
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
saa jeg ikke lød mine Læreres Røst, ej bøjed mit Øre til dem, som lærte mig!
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
Nær var jeg kommet i alskens Ulykke midt i Forsamling og Menighed!«
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Drik Vand af din egen Cisterne og rindende Vand af din Brønd;
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
lad ej dine Kilder flyde paa Gaden, ej dine Bække paa Torvene!
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Dig skal de tilhøre, dig alene, ingen fremmed ved Siden af dig!
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Velsignet være dit Væld, og glæd dig ved din Ungdoms Hustru,
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
den elskelige Hind, den yndige Gazel; hendes Elskov fryde dig stedse, berus dig altid i hendes Kærlighed!
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
Hvi beruser du dig, min Søn, i en fremmed og tager en andens Hustru i Favn?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
Thi for HERRENS Øjne er Menneskets Veje, grant følger han alle dets Spor;
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
den gudløse fanges af egen Brøde og holdes fast i Syndens Reb;
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
han dør af Mangel paa Tugt, gaar til ved sin store Daarskab.
