Sananlaskujen 5
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Min Søn! giv Agt paa min Visdom; bøj dit Øre til min Indsigt;
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
at du maa gemme kloge Raad, og at dine Læber maa bevare Kundskab.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
Thi med Honning dryppe den fremmede Kvindes Læber, og glattere end Olie er hendes Gane.
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
Men paa det sidste er hun besk som Malurt, hvas som et tveægget Sværd.
Hendes Fødder gaa nedad til Døden, hendes Skridt stunde imod Dødsriget. (Sheol h7585)
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
For at hun ikke skal tænke over Livets Sti, ere hendes Veje ustadige, uden at hun ved det.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Saa hører mig nu, I Børn! og viger ikke fra min Munds Ord.
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Lad din Vej være langt fra hende, og nærm dig ikke Døren til hendes Hus,
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
at du ikke skal give andre din Ære og en grusom Herre dine Aar;
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
at fremmede ikke skulle mættes af din Formue, og alt, hvad du har arbejdet for, komme i anden Mands Hus;
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
saa at du skal hyle; paa det sidste, naar dit Kød og dit Huld tæres hen,
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
og sige: Hvorledes har jeg dog kunnet hade Undervisning og mit Hjerte kunnet foragte Revselse?
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
saa at jeg ikke hørte paa mine Læbers Røst, ej heller bøjede mit Øre til dem, som underviste mig.
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
Nær var jeg kommen i al Ulykke midt i Forsamlingen og Menigheden.
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Drik Vand af din egen Brønd og frisk Vand af din egen Kilde!
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Skulde vel dine Kilder flyde udenfor, dine Vandbække ud paa Gaderne?
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Lad dem høre dig til, dig alene, og ikke de fremmede tillige med dig.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Din Kilde være velsignet, og glæd dig ved din Ungdoms Hustru,
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
en elskelig Hind og en yndig Stenged; hendes Barm beruse dig stedse, i hendes Kærlighed sværme du alle Tider.
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
Hvorfor vil du, min Søn! sværme for en fremmed Kvinde og favne en anden Kvindes Barm?
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
Thi en Mands Veje ere for Herrens Øjne, og han vejer alle hans Skridt.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
Den ugudeliges Misgerninger skulle gribe ham selv, og han skal holdes fast i sin Synds Snorer.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Han skal dø, fordi han ikke vilde lade sig undervise, og han skal tumle om for sin Daarligheds Skyld.
