Sananlaskujen 31
1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
Palabras de Lemuel rey: la profecía con que le enseñó su madre.
2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
¿Qué, hijo mío? ¿Y qué, hijo de mi vientre? ¿y qué, hijo de mis deseos?
3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
No des a las mujeres tu fuerza, ni tus caminos, que es para destruir a los reyes.
4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
No es de los reyes, o! Lemuel, no es de los reyes beber vino, ni de los príncipes la cerveza:
5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
Porque no beban, y olviden la ley; y perviertan el derecho de todos los hijos afligidos.
6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
Dad la cerveza al que perece, y el vino a los de amargo ánimo.
7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
Beban, y olvídense de su necesidad, y de su miseria no se acuerden más.
8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
Abre tu boca por el mudo, en el juicio de todos los hijos de muerte.
9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
Abre tu boca, juzga justicia, y el derecho del pobre, y del menesteroso.
10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
¿Mujer valiente quién la hallará? porque su valor luengamente pasa al de las piedras preciosas.
11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
El corazón de su marido está en ella confiado, y de despojo no tendrá necesidad.
12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
Dárle ha bien, y no mal, todos los días de su vida.
13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
Buscó lana y lino; y de voluntad trabajó con sus manos.
14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
Fue como navío de mercader, que trae su pan de lejos.
15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
Levantóse aun de noche; y dio comida a su familia; y ración a sus criadas.
16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
Consideró la heredad, y compróla; y plantó viña del fruto de sus manos.
17 Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
Ciñó sus lomos de fortaleza, y esforzó sus brazos.
18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
Gustó que era buena su granjería; su candela no se apagó de noche.
19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
Aplicó sus manos al huso; y sus manos trataron la rueca.
20 Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
Su mano extendió al pobre; y al menesteroso extendió sus manos.
21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
No tendrá temor de la nieve por su familia, porque toda su familia está vestida de ropas dobladas.
22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
Ella se hizo tapices: de lino fino y púrpura es su vestido.
23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
Conocido es su marido en las puertas, cuando se asienta con los ancianos de la tierra.
24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
Hizo telas, y vendió; y dio cintas al mercader.
25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
Fortaleza y hermosura es su vestido; y en el día postrero reirá.
26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
Abrió su boca con sabiduría; y la ley de clemencia está en su boca.
27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
Considera los caminos de su casa; y no comió el pan de balde.
28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
Levantáronse sus hijos, y llamáronla bienaventurada; y su marido también la alabó.
29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
Muchas mujeres hicieron riquezas, mas tú las sobrepujaste a todas.
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
Engañosa es la gracia, y vana la hermosura: la mujer que teme a Jehová, esa será alabada.
31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
Dádla del fruto de sus manos; y alábenla en las puertas sus hechos.
