Sananlaskujen 31
1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
Verba Lamuelis regis. Visio qua erudivit eum mater sua.
2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
Quid, dilecte mi? quid, dilecte uteri mei? quid, dilecte votorum meorum?
3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
Ne dederis mulieribus substantiam tuam, et divitias tuas ad delendos reges.
4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
Noli regibus, o Lamuel, noli regibus dare vinum, quia nullum secretum est ubi regnat ebrietas;
5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
et ne forte bibant, et obliviscantur judiciorum, et mutent causam filiorum pauperis.
6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
Date siceram mœrentibus, et vinum his qui amaro sunt animo.
7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
Bibant, et obliviscantur egestatis suæ, et doloris sui non recordentur amplius.
8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
Aperi os tuum muto, et causis omnium filiorum qui pertranseunt.
9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
Aperi os tuum, decerne quod justum est, et judica inopem et pauperem.
10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
Mulierem fortem quis inveniet? procul et de ultimis finibus pretium ejus.
11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
Confidit in ea cor viri sui, et spoliis non indigebit.
12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
Reddet ei bonum, et non malum, omnibus diebus vitæ suæ.
13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
Quæsivit lanam et linum, et operata est consilia manuum suarum.
14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
Facta est quasi navis institoris, de longe portans panem suum.
15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
Et de nocte surrexit, deditque prædam domesticis suis, et cibaria ancillis suis.
16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
Consideravit agrum, et emit eum; de fructu manuum suarum plantavit vineam.
17 Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
Accinxit fortitudine lumbos suos, et roboravit brachium suum.
18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
Gustavit, et vidit quia bona est negotiatio ejus; non extinguetur in nocte lucerna ejus.
19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
Manum suam misit ad fortia, et digiti ejus apprehenderunt fusum.
20 Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
Manum suam aperuit inopi, et palmas suas extendit ad pauperem.
21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
Non timebit domui suæ a frigoribus nivis; omnes enim domestici ejus vestiti sunt duplicibus.
22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
Stragulatam vestem fecit sibi; byssus et purpura indumentum ejus.
23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
Nobilis in portis vir ejus, quando sederit cum senatoribus terræ.
24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
Sindonem fecit, et vendidit, et cingulum tradidit Chananæo.
25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
Fortitudo et decor indumentum ejus, et ridebit in die novissimo.
26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
Os suum aperuit sapientiæ, et lex clementiæ in lingua ejus.
27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
Consideravit semitas domus suæ, et panem otiosa non comedit.
28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
Surrexerunt filii ejus, et beatissimam prædicaverunt; vir ejus, et laudavit eam.
29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
Multæ filiæ congregaverunt divitias; tu supergressa es universas.
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
Fallax gratia, et vana est pulchritudo: mulier timens Dominum, ipsa laudabitur.
31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
Date ei de fructu manuum suarum, et laudent eam in portis opera ejus.
