Sananlaskujen 31
1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
Dies sind die Worte des Königs Lemuel, ein Ausspruch, dem ihm seine Mutter einschärfte.
2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
Was ich dir raten soll, mein Sohn? und was, du Sohn meines Leibes, und was, du Sohn meiner gelübde?
3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
Gieb nicht den Weibern deine Kraft, noch deine liebkosungen denen, die Könige verderben.
4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
Nicht gefalle es den Königen, o Lemoel, nicht gefalle es den königen Wein zu trinken, noch Rauschtrank den Fürsten.
5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
Sie möchten sonst trinken und das festgesetzte Recht vergessen und den Rechtshandel aller elenden Leute entstellen.
6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
Gebt Rauschtrank dem, der am Untergehen ist, und Wein solchen, deren Seele betrübt ist.
7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
Der mag trinken und seiner Armut vergessen und seines leids nicht mehr gedenken.
8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
Thue deinen Mund auf für den Stummen, für die Sache aller dahinschmachtenden Leute.
9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
Thue deinen Mund auf, richte gerecht und schaffe recht dem Elenden und Armen!
10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
Ein wackeres weib, wer mag es finden? Weit über Korallen geht ihr Wert.
11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
Auf sie vertraut ihres Gatten Herz, und an Gewinn fehlt es ihm nicht.
12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
Sie tut ihm liebes und kein Leid ihr ganzes Leben lang.
13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
Sie tut sich um nach Wolle und Flachs und schafft mit arbeitslustigen Händen.
14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
Sie gleicht den Schiffen eines Kaufmanns; von ferne bringt sie ihre Nahrung herbei.
15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
Sie steht auf, wenn's noch Nacht ist, und gibt Speise für ihr Haus und das bestimmte Teil für ihre Mägde.
16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
Sie sinnt auf einen Acker und kauft ihn; von ihrer Hände Frucht pflanzt sie einen Weinberg.
17 Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
Sie gürtet mit Kraft ihre Lenden und macht ihre Arme rüstig.
18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
Sie merkt, daß ihr Hantieren gedeiht; nicht erlischt des Nachts ihre Leuchte.
19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
Ihre Hände streckt sie nach dem Rocken aus, und ihre Finger ergreifen die Spindel.
20 Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
Ihre Hand reckt sie dem Elenden hin und ihre Arme streckt sie nach dem Dürftigen aus,
21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
Sie fürchtet nichts für ihr Haus vom Schnee, denn ihr ganzes Haus ist mit Scharlachwolle gekleidet.
22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
Decken verfertigt sie sich; Byssus und Purpur ist ihr Gewand.
23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
Angesehen ist ihr Gemahl in den Thoren, wenn er Sitzung hält mit den Vornehmen des Landes.
24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
Ein feines Unterkleid fertigt sie an und verkauft's und einen Gürtel übergiebt sie dem Krämer.
25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
Kraft und Hoheit ist ihr Gewand, und so lacht sie des künftigen Tags.
26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
Ihren Mund thut sie mit Weisheit auf, und liebreiche Unterweisung ist auf ihrer Zunge.
27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
Sie überwacht das Thun und Treiben ihres Hauses und Brot der Faulheit ißt sie nie.
28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
Ihre Söhne treten auf und preisen sie glückselig, ihr Gemahl tritt auf und rühmt sie:
29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
“Gar viele Frauen haben sich wacker erzeigt - du aber übertriffst sie alle!”
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
Lug ist die Anmut und ein vergänglicher Hauch die Schönheit: ein Weib, das Jahwe fürchtet, das soll man rühmen!
31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
Gebt ihr von der Frucht ihrer Hände, und in den Thoren müssen ihr Werke ihr Lob verkünden.
