Sananlaskujen 31
1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
Paroles de Lamuel roi. Vision par laquelle l’a instruit sa mère.
2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
Que te dirai-je, mon bien aimé, que te dirai-je, bien aimé de mon sein, que te dirai-je, bien-aimé de mes vœux?
3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
Ne donne pas aux femmes ton bien, et tes richesses pour perdre des rois.
4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
Non aux rois, ô Lamuel, non aux rois, ne donne pas de vin, parce qu’il n’est nul secret où règne l’ivresse:
5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
Et de peur qu’ils ne boivent et qu’ils n’oublient les jugements, et qu’ils ne changent la cause des fils du pauvre.
6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
Donnez de la cervoise à ceux qui sont affligés, et du vin à ceux qui ont le cœur dans l’amertume;
7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
Qu’ils boivent et qu’ils oublient leur détresse, et que de leur douleur ils ne se souviennent plus.
8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
Ouvre ta bouche pour le muet, et pour les causes de tous les fils qui passent;
9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
Ouvre ta bouche, décrète ce qui est juste, et juge l’homme qui est sans ressources, et le pauvre.
10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
Une femme forte, qui la trouvera? au-dessus de ce qui vient de loin et des derniers confins du monde est son prix.
11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
Le cœur de son mari se confie en elle; et il ne manquera pas de dépouilles.
12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
Elle lui rendra le bien et non le mal, tous les jours de sa vie.
13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
Elle a cherché la laine et le lin, et elle a travaillé par le conseil de ses mains.
14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
Elle est devenue comme le vaisseau d’un marchand, portant de loin son pain.
15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
Et de nuit elle s’est levée, et elle a donné de la nourriture aux personnes de sa maison, et des vivres à ses servantes.
16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
Elle a considéré un champ et l’a acheté: du fruit de ses mains, elle a planté une vigne.
17 Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
Elle a ceint de force ses reins, et elle a affermi son bras.
18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
Elle a goûté et elle a vu que son commerce est bon: pendant la nuit, sa lampe ne s’éteindra pas.
19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
Elle a mis sa main à des choses fortes; et ses doigts ont pris le fuseau.
20 Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
Elle a ouvert sa main à l’homme sans ressources, et ses paumes, elles les a détendues vers le pauvre.
21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
Elle ne craindra pas pour sa maison le froid de la neige, car toutes les personnes de sa maison ont un double vêtement.
22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
Elle s’est fait une couverture: le fin lin et la pourpre forment son vêtement.
23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
Illustre sera son mari aux portes de la ville, quand il siégera avec les sénateurs de la terre.
24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
Elle a fait un fin tissu, et elle l’a vendu; et elle a livré une ceinture au Chananéen.
25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
La force et la beauté sont son vêtement, et elle rira au jour dernier.
26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
Elle a ouvert sa bouche à la sagesse, et la loi de la clémence est sur sa langue.
27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
Elle a considéré les sentiers de sa maison, et elle n’a pas mangé de pain dans l’oisiveté.
28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
Ses fils se sont levés et l’ont proclamée très heureuse; son mari s’est levé, et l’a louée.
29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
Beaucoup de filles ont amassé des richesses: mais toi, tu les as toutes surpassées.
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
Trompeuse est la grâce, et vaine est la beauté: la femme qui craint le Seigneur est celle qui sera louée.
31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
Donnez-lui le fruit de ses mains, et que ses œuvres la louent aux portes de la ville.
