Sananlaskujen 31
1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
Words of Lemuel, a king, a declaration that his mother taught him:
2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
“What, my son? And what, son of my womb? And what, son of my vows?
3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
Do not give your strength to women, And your ways to wiping away of kings.
4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
[It is] not for kings, O Lemuel, Not for kings, to drink wine, And for princes—a desire of strong drink.
5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
Lest he drink, and forget the decree, And change the judgment of any of the sons of affliction.
6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
Give strong drink to the perishing, And wine to the bitter in soul,
7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
He drinks, and forgets his poverty, And he does not remember his misery again.
8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
Open your mouth for the mute, For the right of all sons of change.
9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
Open your mouth, judge righteously, Both the cause of the poor and needy!”
10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
[ALEPH-BET] A woman of worth who finds? Indeed, her price [is] far above rubies.
11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
The heart of her husband has trusted in her, And he does not lack spoil.
12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
She has done him good, and not evil, All [the] days of her life.
13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
She has sought wool and flax, And with delight she works [with] her hands.
14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
She has been as ships of the merchant, She brings in her bread from afar.
15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
Indeed, she rises while yet night, And gives food to her household, And a portion to her girls.
16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
She has considered a field, and takes it, She has planted a vineyard from the fruit of her hands.
17 Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
She has girded her loins with might, And strengthens her arms.
18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
She has perceived when her merchandise [is] good, Her lamp is not extinguished in the night.
19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
She has sent forth her hands on a spindle, And her hands have held a distaff.
20 Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
She has spread forth her hand to the poor, Indeed, she sent forth her hands to the needy.
21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
She is not afraid of her household from snow, For all her household are clothed [with] scarlet.
22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
She has made ornamental coverings for herself, Silk and purple [are] her clothing.
23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
Her husband is known in the gates, In his sitting with [the] elderly of [the] land.
24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
She has made linen garments, and sells, And she has given a girdle to the merchant.
25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
Strength and honor [are] her clothing, And she rejoices at a latter day.
26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
She has opened her mouth in wisdom, And the law of kindness [is] on her tongue.
27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
She [is] watching the ways of her household, And she does not eat bread of sloth.
28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
Her sons have risen up, and pronounce her blessed, Her husband, and he praises her,
29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
“The daughters who have done worthily [are] many, You have gone up above them all.”
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
Favor [is] deceitful, and beauty [is] vain, A woman fearing YHWH, she may boast herself.
31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
Give to her of the fruit of her hands, And her works praise her in the gates!
