Sananlaskujen 31
1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
Wenken voor Lemoeël, den koning van Massa, die zijn moeder hem gaf.
2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
Mijn zoon, wat zal ik u zeggen; Wat, kind van mijn schoot; Wat, kind van mijn geloften!
3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
Verkwist uw geld niet aan vrouwen, Schenk uw hart niet aan haar, die koningen verderven;
4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
Dat past geen koningen, Lemoeël! Het past geen koningen, wijn te drinken; Vorsten mogen niet verzot zijn op drank.
5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
Anders vergeten zij al drinkend de wet, En verdraaien het recht van alle verdrukten.
6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
Geef de drank maar aan hen, die ontredderd zijn, Schenk wijn aan bedroefden:
7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
Al drinkend vergeten ze hun armoe, En denken niet meer aan hun zorgen.
8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
Kom op voor hen, die niets weten te zeggen, Voor het recht van allen, die verkwijnen;
9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
Open uw mond, geef een billijk vonnis, Verschaf recht aan armen en tobbers.
10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
Een flinke vrouw! Men vindt haar niet licht; Haar waarde is hoger dan die van juwelen!
11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
Haar man kan vast op haar bouwen, Hem ontgaat geen winst.
12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
Ze brengt hem voordeel, zolang hij leeft, Nimmer zal ze hem schaden;
13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
Ze haalt wol en linnen in huis, En verwerkt die met willige handen.
14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
Als een handelsschip haalt ze van verre haar spijs,
15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
En als het nog nacht is, staat ze al op, Bereidt ze het eten voor haar gezin, En wijst haar dienstboden de dagtaak aan.
16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
Na rijp beraad koopt ze een akker, Van wat ze verdiende plant ze een wijngaard;
17 Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
Ze gordelt haar lenden met kracht, De handen steekt ze uit de mouwen.
18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
Ze onderzoekt, of haar huishouden loopt, Zelfs in de nacht gaat haar lamp niet uit;
19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
Ze slaat de hand aan het spinnewiel, Haar vingers grijpen de klos.
20 Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
Ze is vrijgevig voor den arme, Den behoeftige stopt ze iets toe;
21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
Voor haar gezin hoeft ze de kou niet te vrezen, Want heel haar gezin heeft een dubbel stel kleren.
22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
Zelf maakt ze haar mantels, Ze gaat in lijnwaad en purper gekleed;
23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
Ook haar man valt op in de poorten, Waar hij zetelt met de oudsten van het land.
24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
Ze verkoopt de eigengemaakte gewaden, En levert den handelaar gordels;
25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
Ze is met kracht en voornaamheid bekleed, En kent geen angst voor de komende dag.
26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
Haar mond is vol wijsheid, Een vriendelijke wenk ligt op haar tong:
27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
Zo gaat ze de gangen na van haar gezin, Niet in ledigheid eet ze haar brood!
28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
Haar zonen staan op, en prijzen haar gelukkig, Haar man ook geeft haar deze lof:
29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
"Menige vrouw weert zich dapper, Maar gij hebt ze allen overtroffen!"
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
Bedriegelijk is de bevalligheid, en broos is de schoonheid; Maar een vrouw, die Jahweh vreest, blijft geëerd.
31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.
Laat haar genieten van wat haar handen wrochtten, In de poorten zullen haar daden haar prijzen!
