Sananlaskujen 30
1 Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.
Detta är Agurs, Jake sons, ord, lära och tal; dens mansens, till Ithiel, ja till Ithiel och Uchal.
2 Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.
Ty jag är den aldragalnaste, och menniskors förstånd är icke när mig.
3 En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.
Jag hafver icke lärt vishet; och hvad heligt är, vet jag icke.
4 Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka on asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?
Hvilken far upp till himmelen, och neder? Ho fattar vädret i sina händer? Ho binder vattnet uti ett kläde? Ho hafver stadfäst alla verldenes ändar? Huru heter han? Och huru heter hans Son? Vetst du det?
5 Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.
All Guds ord äro genomluttrad, och äro en sköld dem som tro uppå honom.
6 Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.
Lägg intet till hans ord, att han icke skall straffa dig, och du varder lögnaktig funnen.
7 Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:
Tu ting bedes jag af dig, att du dock icke ville neka mig dem, förr än jag dör:
8 Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.
Afguderi och lögn låt vara långt ifrå mig; fattigdom och rikedom gif mig icke, men låt mig min afskilda del af spis få.
9 Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.
Jag måtte eljest, om jag alltför mätt vorde, neka och säga: Ho är Herren? eller, om jag alltför fattig vorde, måtte stjäla, och förtaga mig på mins Guds Namn.
10 Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.
Förråd icke tjenaren för hans herra, att han icke bannar dig, och du kommer i skuld.
11 On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.
Det är ett slägte, som banna sin fader, och icke välsigna sina moder;
12 On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.
Ett slägte, som sig tycker rent vara, och äro dock icke ifrå sinom träck rene tvagne;
13 Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;
Ett slägte, som sin ögon högt upphäfva, och sin ögnahvarf högt upphålla;
14 Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.
Ett slägte, som hafver svärd för tänder, hvilke med sina oxlatänder uppfräta och förtära de elända i landena, och de fattiga ibland menniskorna.
15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:
Iglen har två döttrar: Bär hit, Bär hit. Tre ting stå icke till att mätta, och det fjerde säger icke: Det är nog:
16 Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on. (Sheol h7585)
Helvetet, en ofruktsam qvinnos lif; jorden varder icke af vattnet mätt; och elden säger icke: Det är nog. (Sheol h7585)
17 Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.
Ett öga, som bespottar fadren, och försmår att lyda modrene, det måste korparna vid bäcken uthugga, och de unga örnar uppfräta.
18 Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:
Tre ting äro mig förunderlige, och det fjerde vet jag icke:
19 Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.
Örnens väg i vädret; ormens väg på hälleberget; skeppets väg midt i hafvet; och ens mans väg till ena pigo.
20 Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.
Alltså är horkonones väg; hon uppsluker, och stryker sig om munnen, och säger: Jag hafver intet illa gjort.
21 Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:
Ett land varder igenom tre ting oroligit, och det fjerde kan det icke fördiaga:
22 Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,
En tjenare, då han Konung varder; en dåre, då han alltför mätt är;
23 Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.
En vanartig, då hon gift varder; och en tjenarinna, då hon sina frues artving varder.
24 Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.
Fyra äro små ting på jordene, och klokare än de vise:
25 Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;
Myrorna, ett svagt folk, likväl skaffa de om sommaren sin spis;
26 Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;
Kuniler, ett svagt folk, likväl göra de sitt hus i bergsklippomen;
27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;
Gräshoppor hafva ingen Konung, likväl draga de ut med hela hopar;
28 Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.
Spindelen virkar med sina händer, och är i Konungapalats.
29 Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:
Tre ting hafva en skön gång, och det fjerde går väl:
30 Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;
Lejonet mägtigt ibland djuren, och vänder icke tillbaka för någrom;
31 Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.
En vedehund med starka länder; och en vädur; och en Konung, dem ingen sig emotsätta tör.
32 Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.
Hafver du varit fåvitsk, och upphäfvit dig, och haft ondt för händer, så lägg handena på munnen.
33 Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.
Då man mjölk kärnar, gör man der smör utaf; och den der näsona trycker, han tvingar der blod ut; och den der vrede uppväcker, han tvingar der träto ut.
