Sananlaskujen 30
1 Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.
Ord av Agur, son åt Jake, profetordet. Mannen segjer so til Itiel, til Itiel og Ukal:
2 Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.
For fåvis er eg til å heita mann, og ikkje hev eg manne-vit.
3 En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.
Visdom hev eg ikkje lært, til kunnskap um den Heilage.
4 Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka on asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?
Kven hev stige upp til himmelen og stige ned? Kven hev samla vinden inn i nevarne? Kven hev bunde vatnet i eit klædeplagg? Kven hev alle enderne av jordi sett? Kva heiter han, kva heiter son hans - um du veit det?
5 Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.
Alt Guds ord er skirt, han er ein skjold for deim som flyr til honom.
6 Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.
Legg ikkje noko til hans ord, elles lyt han refsa deg, og du stend der ein ljugar.
7 Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:
Tvo ting hev eg bede deg um, neitta meg deim ikkje, fyrr eg døyr:
8 Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.
Lat fals og lygn vera langt frå meg! Gjev meg ikkje armod og ikkje rikdom! Lat meg få eta mitt tiletla brød!
9 Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.
Elles kunde eg neitta deg når eg var mett, og segja: «Kven er Herren?» Eller um eg vart fatig, kunde eg stela, ja, forgripa meg på min Guds namn.
10 Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.
Baktala ei ein tenar for hans herre, elles vil han banna deg, og du få bøta.
11 On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.
Ei ætt som bannar far sin og ikkje signar mor si,
12 On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.
ei ætt som tykkjer ho er rein, endå ho ei hev tvætta av sitt eige skarn,
13 Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;
ei ætt - kor stolte augo hev ho ikkje, og kor ho lyfter augneloki!
14 Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.
ei ætt som heve sverd til tenner og jakslar reint som knivar, so ho et armingar or landet og fatige or folkesamfund.
15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:
Blodiglen hev tvo døtter: Gjev! Gjev! Tri finst det som aldri vert mette, fire som ei segjer: «Nok!»
16 Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on. (Sheol h7585)
Helheim og barnlaust moderfang, jordi som aldri vert mett av vatn, og elden som ei segjer: «Nok!» (Sheol h7585)
17 Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.
Eit auga som spottar far og vanvyrder lydnad mot mor, det skal bekkje-ramnarne hakka ut og ørnungar eta upp.
18 Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:
Tri ting er meg for underlege, og fire finst som eg ikkje skynar:
19 Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.
Ørns veg på himmelen, orms veg på berget, skips veg på havet og manns veg til møy.
20 Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.
Soleis ber utru kona seg åt: Ho et og turkar seg um munnen og segjer: «Eg hev ikkje gjort noko vondt.»
21 Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:
Under tri skjelv jordi, under fire kann ho’kje herda:
22 Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,
under trælen når han vert konge, og dåren når han fær eta seg mett,
23 Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.
under attergløyma når ho vert gift, og trælkvinna når ho erver si frua.
24 Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.
Fire finst det som er små på jordi, og endå hev dei fenge visdom stor:
25 Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;
Mauren er’kje noko sterkt folk, og endå lagar han sin mat um sumaren.
26 Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;
Fjellgrevlingarne er’kje noko veldugt folk, og endå byggjer dei seg hus i berget.
27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;
Grashopparne hev ingen konge, og endå fær dei alle ut i fylking.
28 Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.
Fjorføtla kann du ta med henderne, og endå bur ho inni kongeslott.
29 Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:
Tri finst det som stig med staute stig, og fire hev ei fager gonga:
30 Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;
Løva ei kjempa millom dyri, og som ikkje snur seg for nokon,
31 Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.
hesten mjå um midja, eller bukken, og ein konge med leidingheren.
32 Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.
Gjer du deg stor, anten narr eller klårtenkt, so legg handi på munnen!
33 Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.
For trykk på mjølk gjev smør, og trykk på nase gjev blod, og trykk på vreide gjev strid.
