Sananlaskujen 30

1 Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.

Ama'na nanekea, Jake nemofo, Aguri Itielintegane Ukalintega huama huno kre zanami'nea naneke.

2 Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.

Tamage nagra mago'a vahe'mo'zama nehaza havizana agatere'na havizantfa nehu'na, vahe'mo'zama antahi ama'ma nehazaza hu'na antahiamara nosue.

3 En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.

Nagra knare antahi'zana rempi hu'na e'ori'na, Anumzamo'ma Ruotage hu'nemofoma keno antahino'ma hu antahi'zana e'ori'noe.

4 Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka on asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?

Iza monafinka mareriteno ete erami'ne? Iza zahora aza agu'safina azeri'ne? Iza tavarave'afina tina anakino ante'ne? Iza mopa ometre emetretera mika'zana antegeno fore huno me'ne? Agri agi'a iza'e, nemofo agi'a iza'e? Antahinesunka nasamio!

5 Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.

Anumzamofo kema maka ke'za antahi'zama hu'nazana tamage ke me'ne. Agra mika zamagu vazinogu'ma Agrite'ma neaza vahe'mokizmia hankogna hu'neno zamagu nevazie.

6 Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.

Anumzamofo nanekerera kagra'a kagesafintira amerasenka ruokamaro, ru kazeri korino havige vahe maninane huno kazeri ama hugahie.

7 Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:

Anumzamoka tare zantfanku kantahige'za huanki kavresra huonanto, ama mopafi ofri'na kasefa hu'na mani'nesurera,

8 Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.

ese' zanku'ma kantahigesuana, nazahuge'na vahe'ma revatgahu avu'ava'zane havigea osaneno. Anante zana natrege'na rama'a feno vahera omanige, namunte omane vahera omanisuanki magoke magoke knama nesugeno namuma hania avamente namio.

9 Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.

Na'ankure nagrama rama'azama antesuna, namefi hunegamina ru Ra Anumzamoka kage'na antahi'na osu'noe huge, ru namunte omanena musufa nesena, kagi eri haviza huzankura, avamente namio.

10 Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.

Mago kazokzo eriza nemofona kva'amofontera vunka ome azeri haviza hu kea osuo. Kagrama anama hnankeno'a, ana kazokzo eriza ne'mo'a antahi haviza hugantena, hazenkefi manigahane.

11 On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.

Mago'a vahe'mo'za nezmafana hu haviza hunezamante'za, nezamrerana musenkea hunozmantaze.

12 On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.

Mago'a vahe'mo'zama antahizana kumitia omne'ne nehazanagi, Anumzamofo avurera agrua osu'naze.

13 Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;

Mago'a vahe'mo'za knare hu'none huza zamavufaga ra nehu'za, mago'a vahe'mokizmia zmage fenkami netraze.

14 Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.

Mago'a vahe'mokizmi zamavemo'a, vahe'ma zamahe bainati kazinkna higeno, tuke zamavemo'a kazinkna huno asaneneankino zamunte omane vahe ene, mago'a zanku'ma atupa'ma hu'nesnaza vahera, ama mopafintira zamasga huvazigahaze.

15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:

Kukufamo'a taremofatre zanante'ne. Zanagi'a, Namio, Namioke! Zmavesizama eriknarema nosia zana 3'a za me'ne. Zmamuma nosia zana 4'a za me'neankino,

16 Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on. (Sheol h7585)

e'i ana zantamina, fri vahe kumaki, vene'ma mase a'mo'ma mofavrema nontea naravo aki, tima anihuma nehia hagege mopagi, ke'onke zama tefananema nehia tevemofonena zamura nosie. (Sheol h7585)

17 Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.

Nefama negeno azanava kema hunenteno, nererama kefenkami atresnia vahe'mofo avurga, kotkoti nama zaga'mo'za ana avurga ani kasonepesageno, tumpa namamo'za avufga nevagaregahaze.

18 Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:

Nagritera 3'a zamo ruzahukna zana megeno, antahi ama'ma nosua zana 4'a za me'ne.

19 Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.

E'i ana zana ina kante tumpamo'a monafina hareno nevie, ina kante osifavemo'a have agofetura regraroheno vanoa nehie. Ina kante ventemo'a tusi'a hagerimpina vano nehie. Hagi na'a hu'nea zanku vene'nemo'za, vene omase akura zamave'nesie.

20 Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.

Savri a'mofo avu'avamo'a amanahu hu'ne, venema maseteno'a, ne'za neteno agiteti eri ho'mu hiankna nehuno, kefo zana osu'noe nehie.

21 Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:

3'a zamo ama mopamofona azeri tore nehanigeno, 4'a zamo raga oregosie.

22 Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,

E'i kazokzo eri'za ne'mo'ma kini mani'zane, neginagi antahi'zane vahe'mo'za nezama nezamuma hu'zane,

23 Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.

ave'sinontaza a'mo'ma ve'ma eri'zane, kazokzo eri'za a'mo'ma kva'ama maninesia a'mofo ve'ama rehanareno manizamo'a, ama mopa azeri tore nehie.

24 Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.

Ama'na mopafina 4'a onensa zagaramina mani'nazanagi, knare antintahimo'a zamagripina avite'ne.

25 Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;

Kipzuvemofona hanave zmimo'a osi hu'neanagi, ko knafima nesagura ne'zana zagegnafi eritru nehaze.

26 Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;

Krofamofona hanavezmia omne'neanagi, havefi nozmia negize.

27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;

Kenumofona kini vahe'zamia omani'neanagi, sondia vahe'mo'zama nehazaza hu'za, vugota hu'za nevazageno, ana amage amage hu'za nevaze.

28 Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.

Tagovira kazanteti amne fru hunka azeriga zagamo'agi, kini vahe'mokizmi marerisa nompina ufregahaze.

29 Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:

3'a zagamo'za knare huza kana nevazagena kenasane nehuanagi, 4'a zagamoza fatgo hu'za nevazagena negoe.

30 Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;

E'i ana zaga laionigino mika zagamofona hanave'amo'a zamagatere'neankino, mago zagagura korora huno manigane ozamantegahie.

31 Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.

Ve kokoremoza zamahihiza eri antesga hu'za vazageno, ve memeki afumo'za zamasenia eri antesga hu'za vazankna huno, kini ne'mo'ma sondia vahe'anema nevuno'a, ana nehie.

32 Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.

Kagrama neginagi kavukava'ma hunka kavufa ra nehunka, kefo avu'ava'ma hu antahi'zama retro'ma nehanunka, kazanu kagite refintenka kea osuo.

33 Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.

Mememofo amirima tatizana bata tronehaze. Hagi kagona ru hapati'sazana, kora hugahie. E'ina hu'negu arimpama ahe'zamo'a, ha' eri fore nehie.