Sananlaskujen 30
1 Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.
Riječi Agura, sina Jakeova, iz Mase; proročanstvo njegovo za Itiela, za Itiela i Ukala.
2 Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.
Da, preglup sam da bih bio čovjek i nemam razbora čovječjeg.
3 En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.
Ne stekoh mudrosti i ne poznajem znanosti svetih!
4 Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka on asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?
Tko uzađe na nebo i siđe? Tko uhvati vjetar u šake svoje? Tko sabra vode u plašt svoj? Tko postavi krajeve zemaljske? Kako se zove i kako mu se zove sin? Znaš li?
5 Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.
Svaka je Božja riječ prokušana, štit onima koji se u nj uzdaju.
6 Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.
Ne dodaji ništa njegovim riječima, da te ne prekori i ne smatra lažljivim.
7 Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:
Za dvoje te molim, ne uskrati mi, dok ne umrem:
8 Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.
udalji od mene licemjernu i lažnu riječ; ne daj mi siromaštva ni bogatstva: hrani me kruhom mojim dostatnim;
9 Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.
inače bih, presitivši se, zatajio tebe i rekao: “Tko je Jahve?” Ili bih, osiromašivši, krao i oskvrnio ime Boga svojega.
10 Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.
Ne klevetaj sluge gospodaru njegovu, jer bi te mogao kleti i ti morao okajati.
11 On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.
Ima izrod koji kune oca svoga i ne blagoslivlje majke svoje!
12 On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.
Izrod koji za se misli da je čist, a od kala svojeg nije opran!
13 Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;
Izrod uznositih očiju koji visoko diže svoje trepavice!
14 Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.
Izrod komu su zubi mačevi i očnjaci noževi da proždiru nesretnike na zemlji i siromahe među ljudima!
15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:
Pijavica ima dvije kćeri: “Daj! Daj!” Postoje tri stvari nezasitne i četiri koje ne kažu: “Dosta!”
16 Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on. (Sheol h7585)
Carstvo smrti, jalova utroba, zemlja nikad gasna vode i vatra koja nikad ne kaže: “Dosta!” (Sheol h7585)
17 Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.
Oko koje se ruga ocu i odriče posluh majci iskljuvat će potočni gavrani i izjesti mladi orlovi.
18 Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:
Troje mi je nedokučivo, a četvrto ne razumijem:
19 Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.
put orlov po nebu, put zmijin po stijeni, put lađin posred mora i put muškarčev djevojci.
20 Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.
Takav je put preljubnice: najede se, obriše usta i veli: “Nisam sagriješila.”
21 Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:
Od troga se zemlja ljulja, a četvrtoga ne može podnijeti:
22 Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,
od roba kad postane kralj i kad se prostak kruha nasiti,
23 Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.
od puštenice kad se uda i sluškinje kad istisne svoju gospodaricu.
24 Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.
Četvero je maleno na zemlji, ali mudrije od mudraca:
25 Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;
mravi, nejaki stvorovi, koji sebi ljeti spremaju hranu;
26 Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;
jazavci, stvorovi bez moći, što u stijeni grade sebi stan;
27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;
skakavci, koji nemaju kralja, a svi idu u poretku;
28 Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.
gušter, što se rukama hvata, a prodire u kraljevske palače.
29 Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:
Troje ima lijep korak, a četvero lijepo hodi:
30 Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;
lav, junak među zvijerima, koji ni pred kim ne uzmiče;
31 Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.
pijetao što se odvažno šeće među kokošima; jarac koji vodi stado; i kralj sa svojom vojskom.
32 Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.
Ako si ludovao oholeći se ili to svjesno činio, stavi ruku na usta.
33 Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.
Kad se mlijeko metÄe, izlazi maslac; kad se nos pritisne, poteče krv; kad se srdžba potisne, dobiva se spor.
