Sananlaskujen 29
1 Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta.
Ein mann som etter mykje refsing endå er ein stivnakke, vil brått verta broten ulækjeleg sund.
2 Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.
Når rettferdige aukar i tal, då gled seg folket, men når gudlaus mann kjem til styre, sukkar folket.
3 Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa.
Den som elskar visdom, gled sin far, men den som gjeng i lag med skjøkjor, øyder eiga si.
4 Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.
Ein konge held landet sitt uppe med rett, men ein skattekrevjar legg det i øyde.
5 Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen.
Ein mann som smeikjer for næsten sin, breider ut eit net for føterne hans.
6 Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo.
Ein vond manns misgjerd er snara for honom, men rettferdig mann fegnast og gled seg.
7 Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta.
Den rettferdige syter for stakarens sak, den gudlause hev ikkje greida på noko.
8 Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.
Spottarar øser upp ein by, men vismenner stiller vreiden.
9 Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa.
Når vismann fører sak mot dåren, vert dåren sinna og lær, og kann’kje vera still.
10 Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä.
Dei blodfuse hatar ein skuldlaus mann, og stend dei ærlege etter livet.
11 Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää.
Alt sitt sinne slepper dåren ut, men vismannen døyver det til slutt.
12 Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.
Agtar ein hovding på lygneord, er alle hans tenarar nidingar.
13 Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heidän molempain silmänsä.
Fatigmann og valdsmann råkast, Herren gjev deim båe augneljos.
14 Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.
Ein konge som dømer småfolk rett, hans kongsstol stend æveleg fast.
15 Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä.
Ris og age gjev visdom, men ein agelaus gut fører skam yver mor si.
16 Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa.
Når dei gudlause aukar, so aukar syndi, men dei rettferdige skal sjå med lyst på deira fall.
17 Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.
Aga son din, so vil han vera deg til hugnad og gjeva lostemat til sjæli di.
18 Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain.
Utan profetsyn vert folket vilt, men sæl er den som held lovi.
19 Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa.
Med ord let trælen seg ikkje tukta, for han skynar deim vel, men bryr seg’kje um deim.
20 Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Ser du ein mann som er snar til å tala, dåren gjev større von enn han.
21 Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla.
Kjæler du trælen upp frå hans ungdom, vil han vanvyrda deg til slutt.
22 Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä.
Sinna mann valdar trætta, og brålyndt mann gjer mang ei misgjerd.
23 Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän.
Mannsens ovmod fører til fall, men den audmjuke vinn seg æra.
24 Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.
Den som helar med tjuven, hatar sitt liv, han høyrer dei tek han i eid, men gjev ingi vitring.
25 Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.
Manne-rædsla legg snaror, men den som lit på Herren, vert berga.
26 Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.
Mange vil te seg fram for ein styrar, men frå Herren fær kvar mann sin rett.
27 Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus.
Ein styggedom for rettferdige er ein urettferdig mann, og ein styggedom for den gudlause er den som fer ærleg fram.
