Sananlaskujen 29
1 Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta.
Un homme souvent réprimandé et persistant dans son entêtement est brisé soudain et sans retour.
2 Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.
Quand dominent les justes, le peuple est en joie; quand les méchants gouvernent, le peuple gémit.
3 Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa.
L’Homme qui aime la sagesse réjouit son père; celui qui fréquente des courtisanes mange son bien.
4 Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.
Un roi grandit son pays par la justice: avide de dons, il le ruine.
5 Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen.
Qui flatte son prochain tend un filet sous ses pas.
6 Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo.
Le péché devient un piège pour le méchant; le juste jubile et savoure sa joie.
7 Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta.
Le juste se pénètre du droit des humbles; le méchant ne sait rien comprendre.
8 Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.
Les persifleurs mettent la ville en ébullition; les sages apaisent les colères.
9 Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa.
Quand un sage est en discussion avec un sot, celui-ci s’emporte ou ricane, mais de calme, point!
10 Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä.
Les assassins en veulent à l’innocent; les honnêtes gens recherchent sa personne.
11 Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää.
Le sot lâche toute sa mauvaise humeur; le sage finit par la calmer.
12 Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.
Le souverain accueille-t-il le mensonge, tous ses serviteurs sont pervers.
13 Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heidän molempain silmänsä.
Le pauvre et l’exploiteur se retrouvent ensemble: l’Eternel fait luire sa lumière aux yeux de tous deux.
14 Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.
Que le roi juge les humbles avec équité, son trône en sera affermi à jamais.
15 Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä.
Verge et reproches inculquent la sagesse, un enfant livré à lui-même fait le déshonneur de sa mère.
16 Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa.
Quand les méchants dominent, le mal augmente, mais les justes seront témoins de leur chute.
17 Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.
Corrige ton fils, tu en auras du plaisir; il donnera de douces joies à ton âme.
18 Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain.
Faute de, révélation prophétique, le peuple s’abandonne au désordre; mais heureux s’il observe la loi!
19 Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa.
Ce n’est pas avec des paroles qu’on corrige l’esclave: s’il les comprend, il n’en tient pas compte.
20 Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Vois-tu un homme précipité dans ses paroles, le sot a plus d’avenir que lui.
21 Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla.
Qui gâte son esclave dès l’enfance aboutit à en faire un parasite.
22 Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä.
Un homme irascible provoque des disputes; qui se laisse emporter par la colère accumule les fautes.
23 Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän.
L’Orgueil de l’homme amène son abaissement; la modestie est une source d’honneur.
24 Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.
Qui partage avec un voleur est son propre ennemi: il entend l’adjuration et ne peut rien dénoncer.
25 Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.
La peur fait tomber l’homme dans un piège; qui met sa confiance en l’Eternel est à l’abri.
26 Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.
Beaucoup recherchent la faveur du prince; mais c’est Dieu qui attribue à chacun son dû.
27 Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus.
Le malfaiteur est en horreur aux justes, et l’honnête homme est en horreur au méchant.
