Sananlaskujen 29
1 Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta.
He that being often reproved hardeneth his neck, shall suddenly be destroyed, and without remedy.
2 Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.
When the righteous increase, the people rejoice; but when the wicked beareth rule, the people mourn.
3 Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa.
Whoso loveth wisdom rejoiceth his father; but he that is a companion of harlots destroyeth [his] substance.
4 Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.
A king by just judgment establisheth the land; but he that taketh gifts overthroweth it.
5 Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen.
A man that flattereth his neighbour spreadeth a net for his steps.
6 Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo.
In the transgression of an evil man there is a snare; but the righteous shall sing and rejoice.
7 Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta.
The righteous taketh knowledge of the cause of the poor; the wicked understandeth not knowledge.
8 Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.
Scornful men set the city in a flame; but the wise turn away anger.
9 Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa.
If a wise man contendeth with a fool, whether he rage or laugh, [he] hath no rest.
10 Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä.
The bloodthirsty hate the perfect, but the upright care for his soul.
11 Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää.
A fool uttereth all his mind; but a wise [man] keepeth it back.
12 Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.
If a ruler hearken to lying words, all his servants are wicked.
13 Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heidän molempain silmänsä.
The indigent and the oppressor meet together; Jehovah lighteneth the eyes of them both.
14 Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.
A king that faithfully judgeth the poor, his throne shall be established for ever.
15 Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä.
The rod and reproof give wisdom; but a child left [to himself] bringeth his mother to shame.
16 Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa.
When the wicked increase, transgression increaseth; but the righteous shall see their fall.
17 Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.
Chasten thy son, and he shall give thee rest, and shall give delight unto thy soul.
18 Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain.
Where there is no vision the people cast off restraint; but happy is he that keepeth the law.
19 Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa.
A servant is not corrected by words: he understandeth indeed, but he will not answer.
20 Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Hast thou seen a man hasty in his words? there is more hope of a fool than of him.
21 Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla.
He that delicately bringeth up his servant from a child, shall in the end have him as a son.
22 Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä.
An angry man exciteth contention; and a furious man aboundeth in transgression.
23 Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän.
A man's pride bringeth him low; but the humble in spirit shall obtain honour.
24 Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.
Whoso shareth with a thief hateth his own soul: he heareth the adjuration, and declareth not.
25 Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.
The fear of man bringeth a snare; but whoso putteth his confidence in Jehovah is protected.
26 Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.
Many seek the ruler's face; but a man's right judgment is from Jehovah.
27 Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus.
An unjust man is an abomination to the righteous; and he that is of upright way is an abomination to the wicked [man].
