Sananlaskujen 27
1 Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu.
No te alabes del día de mañana; porque no sabes que parirá el día.
2 Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes.
Alábete el extraño, y no tu boca: el ajeno, y no tus labios.
3 Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat.
Pesada es la piedra, y la arena pesa: mas la ira del insensato es más pesada que ambas cosas.
4 Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan?
Cruel es la ira; e impetuoso el furor: ¿mas quién parará delante de la envidia?
5 Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus.
Mejor es la reprensión manifiesta, que el amor oculto.
6 Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset.
Fieles son las heridas del que ama; e importunos los besos del que aborrece.
7 Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat.
El alma harta huella el panal de miel: mas al alma hambrienta todo lo amargo es dulce.
8 Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää.
Cual es el ave que se va de su nido, tal es el hombre que se va de su lugar.
9 Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen.
El ungüento y el sahumerio alegran el corazón; y el amigo al hombre con el consejo dado de ánimo.
10 Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on.
No dejes a tu amigo, ni al amigo de tu padre: ni entres en casa de tu hermano el día de tu aflicción: mejor es el vecino cercano, que el hermano lejano.
11 Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa.
Sé sabio, o! hijo mío, y alegra mi corazón; y tendré que responder al que me deshonrare.
12 Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon.
El avisado ve el mal, y escóndese: mas los simples pasan, y llevan el daño.
13 Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä.
Quítale su ropa, porque fió al extraño; y por la extraña, préndale.
14 Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi.
El que bendice a su amigo a alta voz madrugando de mañana, por maldición se le contará.
15 Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan.
Gotera continua en tiempo de lluvia, y la mujer rencillosa son semejantes.
16 Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä.
El que la escondió, escondió el viento; porque el aceite en su mano derecha clama.
17 Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä.
Hierro con hierro se aguza; y el hombre aguza el rostro de su amigo.
18 Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan.
El que guarda la higuera, come su fruto: y el que guarda a su señor, será honrado.
19 Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan.
Como un agua se parece a otra, así el corazón del hombre al otro.
El sepulcro y la perdición nunca se hartan: así los ojos de los hombres nunca se hartan. (Sheol h7585)
21 Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä.
El crisol prueba la plata, y la fragua el oro; y al hombre la boca del que le alaba.
22 Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.
Aunque majes al insensato en un mortero entre granos de trigo majados a pisón, no se quitará de él su fatuidad.
23 Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas;
Considera atentamente el rostro de tus ovejas: pon tu corazón al ganado.
24 Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun.
Porque las riquezas no son para siempre; ¿y la corona será para perpetuas generaciones?
25 Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan.
Saldrá la grama, aparecerá la yerba, y segarse han las yerbas de los montes.
26 Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron.
Los corderos para tus vestidos, y los cabritos para el precio del campo.
27 Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi.
Y abundancia de leche de las cabras para tu mantenimiento, y para mantenimiento de tu casa, y para sustento de tus criadas.
