Sananlaskujen 27
1 Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu.
Ne glorieris in crastinum, ignorans quid superventura pariat dies.
2 Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes.
Laudet te alienus, et non os tuum: extraneus, et non labia tua.
3 Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat.
Grave est saxum, et onerosa arena: sed ira stulti utroque gravior.
4 Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan?
Ira non habet misericordiam, nec erumpens furor: et impetum concitati spiritus ferre quis poterit?
5 Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus.
Melior est manifesta correptio, quam amor absconditus.
6 Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset.
Meliora sunt vulnera diligentis, quam fraudulenta oscula odientis
7 Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat.
Anima saturata calcabit favum: et anima esuriens etiam amarum pro dulci sumet.
8 Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää.
Sicut avis transmigrans de nido suo, sic vir qui derelinquit locum suum.
9 Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen.
Unguento et variis odoribus delectatur cor: et bonis amici consiliis anima dulcoratur.
10 Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on.
Amicum tuum, et amicum patris tui ne dimiseris: et domum fratris tui ne ingrediaris in die afflictionis tuae. Melior est vicinus iuxta, quam frater procul.
11 Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa.
Stude sapientiae fili mi, et laetifica cor meum, ut possim exprobranti respondere sermonem.
12 Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon.
Astutus videns malum, absconditus est: parvuli transeuntes sustinuerunt dispendia.
13 Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä.
Tolle vestimentum eius, qui spopondit pro extraneo: et pro alienis, aufer ei pignus.
14 Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi.
Qui benedicit proximo suo voce grandi, de nocte consurgens maledicenti similis erit.
15 Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan.
Tecta perstillantia in die frigoris, et litigiosa mulier comparantur:
16 Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä.
qui retinet eam, quasi qui ventum teneat, et oleum dexterae suae evacuabit.
17 Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä.
Ferrum ferro exacuitur, et homo exacuit faciem amici sui.
18 Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan.
Qui servat ficum, comedet fructus eius: et qui custos est domini sui, glorificabitur.
19 Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan.
Quomodo in aquis resplendent vultus prospicientium, sic corda hominum manifesta sunt prudentibus.
Infernus et perditio numquam implentur: similiter et oculi hominum insatiabiles: (Sheol h7585)
21 Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä.
Quomodo probatur in conflatorio argentum, et in fornace aurum: sic probatur homo ore laudantis. Cor iniqui inquirit mala, cor autem rectum inquirit scientiam.
22 Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.
Si contuderis stultum in pila quasi ptisanas feriente desuper pilo, non auferetur ab eo stultitia eius.
23 Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas;
Diligenter agnosce vultum pecoris tui, tuosque greges considera:
24 Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun.
Non enim habebis iugiter potestatem: sed corona tribuetur in generatione et generationem.
25 Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan.
Aperta sunt prata, et apparuerunt herbae virentes, et collecta sunt foena de montibus.
26 Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron.
Agni ad vestimentum tuum: et hoedi, agri pretium.
27 Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi.
Sufficiat tibi lac caprarum in cibos tuos, et in necessaria domus tuae: et ad victum ancillis tuis.
