Sananlaskujen 27
1 Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu.
Boast not thyself of to morrow; for thou knowest not what a day may bring forth.
2 Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes.
Let another man praise thee, and not thine own mouth; a stranger, and not thine own lips.
3 Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat.
A stone [is] heavy, and the sand weighty; but a fool’s wrath [is] heavier than them both.
4 Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan?
Wrath [is] cruel, and anger [is] outrageous; but who [is] able to stand before envy?
5 Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus.
Open rebuke [is] better than secret love.
6 Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset.
Faithful [are] the wounds of a friend; but the kisses of an enemy [are] deceitful.
7 Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat.
The full soul loatheth an honeycomb; but to the hungry soul every bitter thing is sweet.
8 Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää.
As a bird that wandereth from her nest, so [is] a man that wandereth from his place.
9 Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen.
Ointment and perfume rejoice the heart: so [doth] the sweetness of a man’s friend by hearty counsel.
10 Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on.
Thine own friend, and thy father’s friend, forsake not; neither go into thy brother’s house in the day of thy calamity: [for] better [is] a neighbour [that is] near than a brother far off.
11 Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa.
My son, be wise, and make my heart glad, that I may answer him that reproacheth me.
12 Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon.
A prudent [man] foreseeth the evil, [and] hideth himself; [but] the simple pass on, [and] are punished.
13 Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä.
Take his garment that is surety for a stranger, and take a pledge of him for a strange woman.
14 Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi.
He that blesseth his friend with a loud voice, rising early in the morning, it shall be counted a curse to him.
15 Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan.
A continual dropping in a very rainy day and a contentious woman are alike.
16 Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä.
Whosoever hideth her hideth the wind, and the ointment of his right hand, [which] bewrayeth [itself].
17 Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä.
Iron sharpeneth iron; so a man sharpeneth the countenance of his friend.
18 Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan.
Whoso keepeth the fig tree shall eat the fruit thereof: so he that waiteth on his master shall be honoured.
19 Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan.
As in water face [answereth] to face, so the heart of man to man.
Hell and destruction are never full; so the eyes of man are never satisfied. (Sheol h7585)
21 Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä.
[As] the fining pot for silver, and the furnace for gold; so [is] a man to his praise.
22 Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.
Though thou shouldest bray a fool in a mortar among wheat with a pestle, [yet] will not his foolishness depart from him.
23 Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas;
Be thou diligent to know the state of thy flocks, [and] look well to thy herds.
24 Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun.
For riches [are] not for ever: and doth the crown [endure] to every generation?
25 Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan.
The hay appeareth, and the tender grass sheweth itself, and herbs of the mountains are gathered.
26 Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron.
The lambs [are] for thy clothing, and the goats [are] the price of the field.
27 Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi.
And [thou shalt have] goats’ milk enough for thy food, for the food of thy household, and [for] the maintenance for thy maidens.
